Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aira César. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aira César. Näytä kaikki tekstit

torstai 16. heinäkuuta 2015

César Aira: Miten muutuin nunnaksi / Syntymäpäivä

Aijai lomailun autuutta, kun ehtii jopa käydä kirjastossakin. Sieltäpä täysin spontaanisti nappasin César Airan kaksi pienoisromaania, Miten muutuin nunnaksi ja Syntymäpäivä, sisältävän kokoelmateoksen (Siltala, 2015, suomentanut Pentti Saaritsa, ap julkaisut 1998, 2001). Enpä ollut tätä argentiinalaisherraa ennen lukenut, enkä varmaan helpoimmalla aloittanut. Olen myös huomannut, että Etelä-Amerikkalaiset kirjat ovat usein minulle aika vaikeita kirjoja, joten oli täysi mysteeri miksi tämän kirjan nappasin.


Miten muutuin nunnaksi alkoi todella hyvin. Pieni poika istuu jäätelökahvilassa isänsä kanssa ja maistelee ensimmäistä kertaa jäätelöä, ja se on aivan kamalan makuista! Isä tietää pojan olevan hieman ranttu ja tarinassa pojan makuaisti kuvataan herkäksi mutta lopulta selviääkin, ettei jäätelö ole kunnossa. Josta syystä isä päättää hakata jäätelömyyjän kuolleeksi. Itse pikkupoika, tai -tyttö, joutuu myrkytyksen vuoksi sairaalaan ja tarina kertoo lapsen mielikuvituksellisesta ja harhamaisesta elämästä. Tämä ensimmäinen tarina oli itse asiassa ihan mielenkiintoinen, kaikessa kummallisuudessaan. Romaania kuvataan kirjan sisäkannessa "elämänkerralliseksi", joten otapa siitä sitten selvyys. Aika häkellyttävä ja apea muistelo.

Toinen osa kirjasta on nimeltä Syntymäpäivä, jossa kirjailija täyttää 50 vuotta mutta mikään ei muutukaan. Kirjailija pohtii kirjoittamista, luomista ja sitä mitä kannattaisikaan lopulta kirjoittaa, jopa tuumailla. Onko pyörän keksiminen uudestaan jollakin tavalla hohdokkaampaa kuin asian oppiminen valmiina. Kummallinen kirja, jossa ajatukseni kyllä lenteli välillä tarkoituksellisesti filosifisemmilla aalloilla mutta pääasiallisesti koin tämän osuuden aika turhaksi. Ehkä kirjoitus oli olevinaan sarkastisen humoristinen, mutta minä en oikein tästä iloa löytänyt.

Että semmoisen menin lukemahan.


"No sitten, eräänä päivänä kesken tunnin pyysin opettajalta lupaa mennä käymälään.
Tein niin aika, kaikki tekivät. Tein sen ilman tarvetta mennä, ja hetkeä laskelmoimatta, kuten arvelin muidenkin tekevän. Äkillisestä oikusta vain. Ainoa selkeä voitto jonka saatan lapsuudestani muistaa."

- César Aira: Miten muutuin nunnaksi / Syntymäpäivä