Näytetään tekstit, joissa on tunniste Abulhawa Susan. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Abulhawa Susan. Näytä kaikki tekstit

maanantai 23. marraskuuta 2015

Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja veden

Susan Abulhawan Sininen välissä taivaan ja veden on minulle ensimmäinen Abulhawan kirja. Minusta on kiinnostavaa ja yleissivistävää lukea aika ajoin maahanmuutto/pakolaistarinoita ja kuvauksia sodasta, sillä tuo asia on valitettavasti aina jossain ajankohtainen. Tässä maailmassa näiden kuvausten lukemista voisi suositella ihan jokaiselle naapurin jampallekin.


Abulhawan kirja kuvaa Palestiinasta pakenevan perheen tarinaa Israelin pommitusten jaloista. Elämä jatkuu osalla perhettä pakolaisleirillä Gazassa. Osa suvusta pakenee Yhdysvaltoihin, josta alkaa kirjan toinen juoni: elämä maahanmuuttajana. Myöskään muutto uuteen maahan ei kuvaudu onnen löytämisenä. Yhdysvalloissa syntyvä Nur menettää isänsä ja jatkaa sympaattisen pappansa hoidossa. Kun pappakin kuolee joutuu Nur äitinsä ja hänen uuden miehensä hoiviin, jossa hän tulee hyväksikäytetyksi. Tilanteen paljastuttua Nur elää sijoituksesta toiseen. Aikuisena Nur palaa sukunsa maille Gazaan ja kohtaa juurensa.

Sininen välissä taivaan ja veden on mielenkiintoinen kertomus. Se ei keskity vain ja ainoastaan sodan ja sen seurauksien kuvaamiseen vaan kertoo myös muita epäonnisia elämänkohtaloita. Suvussa kulkee esimerkiksi mysteeriksi jäävää halvautumisoiretta, josta kehkeytyy varsin koskettava tarina. Lisäksi kirjassa on mystiikkaa, kun osalla perheestä on taito nähdä unia tai jopa aistia kuolleita sukulaisiaan. Kirja on siis hyvin moninainen ja erottautuu siten useista maahanmuutto- ja sotakuvaustarinoista. Abulhawan kieli on mielestäni myös helppolukuista ja sujuvaa, sitä lukee helposti ahmien. Krista Lukutoukun kulttuuriblogissa kirjoitti hyvin kuvatessaan kirjaa perhekeskeiseksi, sillä sitä se onneksi on ja antaa näin toivoa kaikessa kurjuudessaan.

Pidin tästä kirjasta, vaikka ajattelin jo, että onkohan tässä mitään sinänsä uutta. Kirja yllätti minut positiivisesti. Jännästi tässä kirjassa oli samaa aihepiiriä kuin tätä ennen lukemassani Sahlbergin kirjassa, joka oli kuvaus Suomesta Ruotsiin evakkoon lähteneistä lapsista. Kumpikin loistavia kuvauksia elävän elämän kirjosta. Realismia kerrakseen.


"Oli hiljaista. Hiljaista kuin sydämeen kaivetussa kolossa. Hän otti esiin salaisen kirjansa, avasi sinisen nauhan ja tuijotti listaansa. Tuijotti sitä tiukasti. Hänen vatsassaan vääntelehti autius, kunnes esiin putkahti kaksi isoa, tylyä sanaa, ja hän lisäsi ne listaansa. Siinä luki jo "Ei koskaan kantele", "Ei koskaan lavertele", ja heti niiden alle Nur kirjoitti: "Likainen" ja "Tuhma"."

- Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja veden