Tarina siitä kuinka hurahdin Paul Austerin kirjoihin

On varmastikin hyvin typerää olla lukematta kirjoja sen kannen tai kirjailijakuvan takia mutta koska pidän rehellisyydestä, minun täytyy todeta lopputuleman iloisen ylätyksen vuoksi, että en voinut aloittakaan Paul Austeria, koska:


Minun pieneen (pohjoismaalaisen vaatimattomaan) mieleeni ei kävisi koskaan, että otetaanpa sinusta kuva nokka pystyssä ja vielä aurinkolasit päässä! Tämä kuva antoi minulle todella vahvan vaikutelman miehestä (sukupuolitus todella tässä kohti tarpeen), joka on äärimmäisen ällöttävän itsevarma, omasta mielestään ylitsevoittamattoman nero ja kaiken lisäksi kirjoittaa tällä autenttisella voittamattomuuden tunteellaan ja tyylillään.


No niin. Tältä pohjalta on varsin mielenkiintoista alkaa lukea kirjaa, jossa suorastaan rakastamani J.M. Coetzee ja kyseinen luulemani nirppanokka käyvät keskustelua ystävyydestä!
Jo ensi sivuilta minun piti lukea kirjoittajan kirjeiden allekirjoitukset uusiksi, sillä kuvitelmieni J.M. Coetzee oli enemmän (muttei kuitenkaan kokonaan!!!) kuvitelmieni Paul Auster ja Paul Auster taas oli suorastaan sovittelija, ihanan viisas ja moninäköinen herrasmies! Nautin herrojen kirjeistä, jotka eivät rajoittuneet ystävyyteen, vaan jonka kautta käsiteltiin myös kirjailijoiden tuotantojajapoikettiin milloin missäkin taiteen lajissa- äärimmäisen kiinnostavaa!
Tässä ja nyt -kirja (Tammi, 2013, suom Erkki Jukarainen ja Seppo Loponen) lähti matkaani todennäköisesti alehyllystä ja olin melko skeptinen sen sisällöstä, mutta hullaannuin täysin. Ihan mahtava kirja ja jos olet jomman kumman kirjailijan fani- a must read. Ja varoitus: saattaa käydä kuin minulle.


Nimittäin. Tässä ja nyt kirjan jälkeen minun oli pakko saada luettavakseni Paul Austeria ja aloitin ihastuttavalla Sattumuksia Brooklynissa (Tammi, 2008, suom Erkki Jukarainen, kirjastolaina), jonka voisin lukea välittömästi uudestaan! Austerin kirjoissa liikutaan näköjään usein kulttuurin saralla, usein vähän huomaamattomammissa piireissä- mutta silti rakkaus kulttuuriin välittyy vahvasti. Myös tässä juonikulussa ollaan levykaupassa, ja samalla erotaan, rakastutaan, sairastutaan, huolehditaan, ollaan (seesteinenkin kohta löytyy- kestin sen) ja mikä elämän maku! Ai että, janosin lisää nirppanokkaa(ni)! Kirjoista löytyy ilmeisesti myös kirjailijan omaelämänkerrallisia kohtia, joita Tässä ja nyt -kirjassakin paljastetaan.


Sunset Park (Tammi, 2011, suom. Erkki Jukarainen, kirjastolaina) alkoi ehkä maailman romattisemmalla kohtauksella, jossa pariskunta tapaa toisensa puistossa lukemassa samaa kirjaa. Haloo, lukijat ovat nyt silkkaa vahaaa.... Mutta Austerpa kertookin samaan hengenvetoon, että lälläslää tyttö on alaikäinen ja ns. kiellettyä riistaa ja mies jo jonkin verran vanhempi. Lukijan tulee äkkiä päättää ällöttääkö vai jatkaako tyylillä "tämä on vain satua...". Auster kirjoitti tästäkin kirjasta varsin kiinnostavasti Tässä ja nyt -kirjassa ja pohti kirjan kautta miten ihmiset eivät tuominneet kirjan kontekstia aikoinaan. Kirjailijat kertoivat muitakin mielenkiintoisia tilanteita kuinka lukijat ovat kokeneet heidän kirjojaan... Sunset Parkin kohdalla huomasin, että Paul Auster kirjoittaa aikuisten satuja, aikuisten salattuja fantasioita, joita älykäs ja vastuunsatunteva ihminen ei tunnusta koskaan ajattelevansa, saati sitten toteuta niitä. Tässä kirjassa asutaan itsenäisenä ja "ilman juuria" vallatussa talossa keskellä New Yorkia ja mukana on paljon taitelijoita- do I need to say more?

No niin ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että luvun alla on jo kolmas Austerini tälle keväälle ja taas nautin. Tarvitsenkin Auster -tietäjiltä apua. Olen ymmärtänyt, että esim. NY trilogia olisi dekkarinomaisempi sarja- aijai, pysyykö niitä lukemaan? Onko kirjoissa sama Austerin lumo? Entä se 1234 (mieletön opus) -uhka vai mahdollisuus? Kahdesti olen jo kirjan kirjastonhyllyyn sen jättänyt mutta miten käy kolmannen kerran...

Entä mikä on sinun lempikirjasi Austerilta?

Ja Leena Lumi, jep. Kiitos kun aikoinaan väitit, että kannattaa tutustua. Kannatti!!!!

Ja Paul Auster, anna anteeksi, että olen sinut näin kauan tuominnut takakannen kuvan vuoksi. Tämä oli nolo ja typerä teko. (tähän sellainen virnistelevä hymiö)


"Kriitikot. Olet oikeassa: kirjailijalle olisi kohtalokasta vastata häijyyn hyökkäykseen julkisesti."

- Paul Auster kirjassa Tässä ja nyt

Kommentit

  1. Ihana postaus ja kiehtovasti kuvattu hurahtaminen.

    New York -trilogia on parasta Austeria, sittemmin hänen kirjansa eivät enää ole olleet yhtä vahvoja, kos hän on valtavirtaistunut tuotannossaan. NY on myös jonkinlainen postmodernin kirjallisuuden must read, joten todella suosittelen. Itse tosiaan en enää viime vuosina ole Austeria lukenut, mutta tuolta varhaisemmasta tuotannosta kiinnostava on myös Sattuman soittoa (engl. Music of chance)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tämäkö meneekin näin päin? Okei, luetaan sitten. Mutta voi olla, että myös sinun kannattaa kokeilla uutta? Haaste vastaanotettu? Auster 4eva jne?

      Poista
  2. Ole hyvä ja kiitos sinulle siitä, josta pidin paljon, mikä se nyt olikaan...? Meillä on aikuiskirjoissa sielusiskoutta. Pidän Austerilta eniten Talvipäiväkirjasta, en vain voi sille mitään! Ja sitten on Näkymätön. Luettuani aikaa sitten hänen varhempia kirjojaan, pidin häntä vähän ylirunsaana, mutta lopulta hän on minulle kuin Saul Bellow...eikun enemmän. Pidin myös Paulin uusimmasta, vaikka olisinkin toivonut pientä tiivistystä. Lepuutan selkääni lukemalla vatupassissa ja 4321 sai aikaan paitsi ihastusta myös niskajumin. Kun sanon Paul, sanon myös Siri. Kun sanon Siri, sanon myös Paul. Tämä sitaatti löytyy Sirin sanomana Paulin Talvipäiväkirjasta:" Kuiskin niin kuin linnut sinulle lukemassani tarinassa, toistoja huoneessa, johon minut veit.

    Aion ottaa kuun, lainaan ja varkain ja jotta suuri muuttuisi pieneksi. Pikkuruisin kuu, ohut ja heikko talvisen pilven takana on valitsemani näkymä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvipäiväkirjoja minulle suositeltiinkin jo-varasin! Ja voihan, kun näistä nousee himo lukea uudestaan Siriä... Minullahan on vieläkin se yksi Siri lukematta, se Kaikki.
      Mutta että Näkymätön? Sitäpä juuri luen ja insesti-teema on minulle melkein liikaa... Luen kyllä loppuun. Mutta silti.
      4321, sen minä vielä koen.
      Mutta mitähän minä olen sinulle vinkannut? En tiedä! Mutta ainakin Deborah Levy, se sinun tulee vielä koettavan.

      Poista
  3. Minun lempikirjani Austerilta on Leviatan, mutta muita joista olen erityisesti pitänyt ovat Sattuman soittoa, Oraakkeliyö ja Sunset Park.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska, että näin monta lempparia- eikä vain yksi joka nousee kaikkien vastauksissa. Luin juuri Näkymättömän ja siinä oli melkoinen se insestikuvaus. Nyt luen Oraakkeliyön ja haaveilen tilaavani osan Austereista lomalla omaksen, omaan hyllyyn :)

      Poista

Lähetä kommentti