Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa

Sain Gummerukselta monen bloggaajan lailla kirjaintoilijan parhaan joululahjan: kirjan. Anna-Liisa Ahokummun esikoisromaani on sekä nimeltään, kanneltaan että kooltaan varsin kutsuva: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa (Gummerus, 2017, 175 sivua).


Ahokummun teksti ui varsin nopeasti sisuksiini. Kirja alkaa, kun perhostutkija Max on hautaamassa äitiään ja siitä, kuinka hän kulkee äitinsä talossa ja löytää pöydältä erikoisen perhosen. Äitinsä kuoleman kautta Maxin ajatukset omasta isästä nousee eloon ja Max alkaa selvittää isänsä olemassa oloa. Ahokumpu kuvailee noita tunnelmia lähes maagisen kauniisti ja lumoavasti. Saatoin tuntea kotitalon hajut, lattian tunnun ja lämmön ihollani. Varsinkin Viktor piirtäytyy jokaista ryppyään myöten minulle sangen eläväksi. Kirja sulkee minut taikapiiriinsä ja rakastan olla siellä ihmettelemässä. Olen kuin Dumbledoren ajatusseulassa, jos tiedätte mitä tarkoitan. Lukukokemus oli siis varsin ihastuttavan, lähes häkellyttävän intensiivinen ja kirja loppui rakastettavasti. Kirjan tyyli oli täydellisesti minuun kolahtava, ja esimerkiksi Jaakko Ahakan haastettalu on fonttiaan myöten ihan loistavasti toteutettu kohta! Voin sanoa, että olen täysin myyty Ahokummun omakantaisesta ja taidokkaasta tyylistä ja toivottavasti saamme häneltä vielä paljon lisää luettavaa- tai koettavaa. Upea kirja, ja minun kirjavuoteni vain jatkaa aallonharjoilla seilaamista. Lukuhimoni kiihtyy!

Jk. Jos pidän kesällä jälleen lukumaratonia lyhyillä kirjoilla, voisin lukea tämän silloin mieluusi uudestaan


"Suntio haki vesipisteeltä teräslapion ja ojensi minulle työhansikkaat. Otin lapion käteeni, se oli raskas, teräksen paino tuntui hyvältä käsissä, mutta hansikkaan heitin kauemmas polulle. En halunnut niitä pilaamaan kunnon otetta, estämään teräsvarren viileyttä kulkeutumasta käsiin."

- Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanisklauksen kolmetoista sinfoniaa

Kommentit

  1. Täällä toinen yhtä vaikuttunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, onpa hyvä että sinäkin luit. Ihan upea kirja, vieläkin tuntuu hyvälle tuo kirjan tunnelma ja lumo :)

      Poista
  2. Tämä on kerrassaan tyylikäs romaani: aihe, lauseet, kansi, kokonaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyylikäs muttei itselleni lainkaan liian hiottu, kuten joidenkin esikoisten kanssa saatan kokea. Tässä oli aito ote :)

      Poista

Lähetä kommentti