Kirjapolkuni parhaat 2017

Kirjakoonnit vuoden lopussa ovat mahtavia ja kiinnostavia! Koskaan en arvaa mitä toinen kirjabloggaaja lemppareikseen nostaa! Olen itsekin ihan innoissani katsellessani mitä kirjoja olinkaan lukenut ja kun keräsin tähän kuvakollaasiin vuoden parhaimmat, meinasin tikahtua. Luin ihan mahtavia kirjoja vuoden mittaan. Luin myös ihan mitäänsanomattomia ja muistijälkiä jättämättömiä kirjoja, mutta väliin mahtui ihan älyttömiä kirjoja, joiden myötä meinasi taju räjähtää! Vuoden varrella löysin myös yhden (vai kaksi) uuden luottokirjailijan, jonka tuotannon kanssa olen taistellut lähes tuskassa koko vuoden, koska luotetuinkaan ei ole tasainen- hyvä niin!


Rakastamani Hanna Hauru sai tänä vuonna ansaitsemaansa kunniaa Finlandia -ehdokkuudella. Luen juuri melko raskasta ja samalla hulvatonta Niemeä, joka meni voittamaan palkinnon. Kaksi tyystin eri tyylilajia ja uskoakseni kääntyisin Haurun puoleen vieläkin. Mutta Niemessäkin on ehdottomasti ansionsa.



Deborah Levy on <3!!! En pystynyt kirjoittamaan näistä kirjoista Kirjapolulleni, koska ne ovat superihania. Hot Milk on vailla vertaansa, se on täydellinen, hurmaava, runsas, monipuolinen, huumaava. Billy and Girl on rebel, se on nuori, se on hullu, se on Deborah Levyn laajaa taitoa, jonka ääressä kaadun polvilleni ja nostan käteni ylös kiitokseen. Uu-la-laaa, lukekaa tätä kirjailijaa!


Linda Boström Knausgård oli toinen vuoden löydöistäni. Vaikka luinkin vasta yhden hänen kirjoistaan. Löysin kuitenkin Knasuni, josta viehätyin. Toisesta en niinkään.


No niin, ja täältä tulee Zadie Smith. Swing Time ui liiveihin niin helvetin (pardon!) tyylillä, että rakastuin kirjailijaan siitäkin huolimatta, että osan hänen kirjojensa kanssa minulla on vieläkin välejä selvittämättä. Huhhuh!! Tajutonta tykitystä, ja sitten Swing Timessa jo niin sulavalla svengillä, ettei edes huomaa mitä kaikkea saa luvan kokea.


Eppu Nuotion Ellen Lähteen -kirjasarja tuli kesällä 2017 kesätraditioihin Mma Ramotswen rinnalle. Kyllä, kiitos.


En sano mitään.
Paitsi, että kirja tuli myös omaan hyllyyni vaihtohyllystä.
Joku oli vissiin luovuttanut.


Kesän lukumaraton oli mahtava. Omistauduin lyhyille kirjoille, joita ikuisesti hehkutan.
Paitsi loppuvuodesta, jolloin törmäsin niihin kahteen järkäleeseen, joiden jälkeen en ole ollut entiselläni. Janoan nyt pitkiä, upeita kirjoja, mutta en ole vielä uskaltautunut yhdenkään äärelle.


Ferranten erokirja järsi luitani.


Anni Kytömäen Kivitasku oli vuoden parhaita kotimaisia kirjoja. Se ei kuitenkaan yltänyt esikoiskirjan veroiseksi lukukokemukseksi.


Paras kotimainen oli ROSA LIKSOMIN Everstinna! Ehdottomasti! Järisyttävän hyvä kirja!


 <3! Tämä oli lähes swing. and time.


Hauska ja mielenkiintoinen tärkeästä aiheesta. Viihdyin alusta loppuun saakka. (mikä on harvinaista, kuten olet/olen saattanut huomata.)


Tämä oli yllättävän hyvä. Ai mix? Nerokas, kokeileva, tyylikäs, vähän onnahtava mutta sympaattisen ihana. Six Nix.

Apua, onko tämä ainoa mieskirjailija, joka pääsi suosikkeihini tänä vuonna??? Mix?!


Vuoden parhaimpia käännöskirjoja oli Pieni elämä. Se vei minut sellaiselle tunteiden vuoristoradalle, etten muista toista. Itkin silmäni kahdeksi päiväksi turvoksiin tämän kirjan äärellä!! Uskomatonta. Kaiken lisäksi kirja on niin taitava, kaunis, elämyksellinen, hurja, ahdistava, kamala, raaka, raastava- rakas.

Vuoden parhaita lukukomeuksiani olivat  Hot Milk, Swing Time, Pieni Elämä ja Everstinna.  Viidenneksi lisään kuvasarjan alusta Hanna Haurun Jääkannen. Mikähän näiden järjestys olisi...?

Lopuksi laitan kuvan Haurun esikoiskirjasta, jonka äärellä lähes kärsin eräänä marraskuisena maanantai-iltana sohvakohmelossani. Huhhuh. Sanalla voi viiltää!



And the winner is...:

5. Hanna Hauru: Jääkansi. Karuudessaan kaunis ja hauras kuin jää.

4. Zadie Smith: Swing Time. Cool, imaiseva, vuoden matkani, täydellinen kirjailija.

3. Deborah Levy: Hot Milk. Täydellinen kirja, täydellinen tarina, uskomaton pyöritys, vihjeet, kauneus, tyyli. Elämäni kirjailijoita.

2. Rosa Liksom: Everstinna. Räävämäinen Liksom yhdistää Everstinnassa elämän raakuuden, rakkauden ja rivouden ja sanan voiman sellaisella kauneudella, kielenrakkauden määrällä, että tunteenpalo välittyy lukijalleen melkein väkisin.

1. Hanya Yanagihara: Pieni elämä. Kirja, joka veikin New Yorkin taidemaailmaan, vaikka luulin aivan muuta. Kertoi ystävyydestä, elämän perseydestä, elämän moninaisuudesta ja itketti silmät päästäni. Nyt kävi näin, että ykköspaikan vei Pieni elämä, joka oli himputin pitkä sellaiseksi. En tiedä vaikuttiko lukuajan läheisyys nyt tämän listan muodostumiseen vai mikä, mutta leikkiähän tämä on! Ja ihanaa sellaista!


Räjäyttäviä lukukokemuksia vuoteemme 2018!
Ja kaunis kiitos kaikista kommenteistanne vuonna 2017!


"Ja kerran, kun Malcom oli erityisen pahasti tolaltaan (syytä hän ei enää muistanut), tämä oli kivahtanut hänelle: "Mitä sinäkin muka siitä tiedät", ja oli tullut hiljaista, ja sitten Malcom oli kauhuissaan alkanut pyydellä anteeksi häneltä. "Olen pahoillani", tämä oli sanonut, "olen tosi pahoillani." Eikä hän itse ollut osannut sanoa mitään, sillä Malcom oli oikeassa: ei hän tiennyt siitä mitään. Tietämänsä hän tiesi kirjoista, ja kirjat valehtelivat, ne kaunistelivat asioita."

- Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Kommentit

  1. Oijoi, mikä teksti ja mitä kirjoja! Tästä välittyy intohimo kirjoihin. Jaluaisin heti lukea esim. lisää Haurua ja Levyä ja Liksomin Everstinnan ja Kytömäen molemmat kirjat ja vaikka mitä muuta. Hienoja valintoja!

    Lukuisaa uutta vuotta 2018!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ilahduin suuresti kommentistasi :)!! Meillä on ehkä hieman samanlainen kirjamaku... ;) Toivottavasti pääset lukemaan noita mitä himoitsit tänä vuonna. :)

      Poista
  2. Swing Time, Pieni elämä, Everstinna: oi! Ne kaikki ovat niin huikeita. Pidin myös Kytömäen romaanista, Nix sen sijaan jäi kesken. Ehkä palaan siihen vielä joskus. Onnellista alkanutta vuotta! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat! Kiitos sinullekin kommentista ja onnellista vuoden jatkoa sinnekin :)!

      Poista

Lähetä kommentti