Graham Swift: Mothering Sunday

Luin kummallisesti isänpäiväviikonloppuna Graham Swiftin Mothering Sundayn (Scribner, 2016, oma ostos), jonka löysin Helsingin kirjamessuilta. Siinähän piti käydä nimittäin niin, että ostan kirjamessuilta vain kivoja lastenkirjoja, mutta sitten siinä kävikin niin, että löysin itseni enkkukirjojen hyllyltä ja sekosin. Voin kertoa, että nyt lukemista riittää.


Graham Swift oli minulle ennestään tuntematon kirjailija. Mothering Sunday kertoo yhdestä Jane Fairchildin päivästä, joka sattuu olemaan äitienpäivä, vuonna 1924. Koska Jane on orpo ja äiditön palvelija, hänelle päivä tarkoittaa ainoastaan vapaapäivää töistä, jonka hän käyttää livahtamalla salaa rakastajansa vällyihin. Rakastajan, vai asiakkaan, no kuitenkin tulevan toisen naisen aviomiehen ja yhteinen hetki rakkaudessa on pariskunnan viimeinen ennen miehen astumista avioon.

Tarina alkoi sangen verkkaisesti, kauniisti, poeettisesti tunnelmoiden ja kuvaillen. Aluksi tarina eteni jopa haahuillen, jossitellen, haikaillen, joka ei oikein jaksanut kiinnostaa minua. Kuitenkin kirjassa tapahtuu jotain, jonka kautta päästää Janeen ja hänen tulevaisuuteensa paremmin kiinni, jolloin kirjan tarinasta tuli huomattavasti kiinnostavampi ja mielekkäämpi. Lopputuloksena olin ihan tyytyväinen tähän lyhyeen (149 sivua), joskin hieman vaikealukuiseen romanssiin ja aikakausikuvaukseen. Oli jälleen kerran kiva haastaa itsensä lukemaan englanniksi ja tutustua uuteen kirjailijaan. Mutta täytyy tunnustaa, että pikkuisen kuitenkin se aiemmin luettu Pieni elämä pitää minua otteessaan ja olo on kirjoja valitessa parhaiten kuvattuna: "vähän hukassa".


"When he learned which kind of book she preferred he might have gently but firmly protested, but perhaps her presence only brought out the leniency all the more. Mr. Niven sometimes disappeared into the library himself. It was what, she sometimes thought, libraries were for: for men to disappear into and be important in, even though they had disappeared, She sometimes thought Mr. Niven went into the library to cry."

- Graham Swift: Mothering Sunday

Kommentit