Rosa Liksom: Everstinna

Rosa Liksomin Everstinna (Like, 2017, esittelykpl) on tämän vuoden loistokkaimpia kotimaisia kirjoja. Kirjan jokainen lause, sana, tavu ja äänne huutaa kirjan timanttiseen kovuuteen hioutunutta täydellisyyttä. Kirjaa lukiessani saatoin vain olla kiitollinen Liksomin todelliselle työnäytteelle, joka oli tehty taidolla ja ammatillisella vahvuudella. Nautin alusta loppuun saakka, vailla minkäänlaista kiirettä. Luotin täysin Liksomin varmoihin käsiin ja annoin hänen viedä.


Everstinna on erään naisen pohjosen murteella kirjoitettu monologi sota-ajan itsenäisestä Suomesta. Kirjan pohjatarinana on kirjailija Annikki Kariniemen fiktiivinen elämänkerta. Pohjoisen nainen rakastuu saksanmieliseen everstiin, joka on julma kuin pakkasyö. Mutta kun tämä nainen rakastuu, se rakastuu palavasti. Samaan aikaan, kun nainen pääsee pukeutumaan parhaimpiinsa  ja kippistämään kerman kanssa, kiristyy rakkauden hirttosilmukka tiukemmalle. Tarinan imu on hengästyttävä ja samalla räkäisen rohkean hurtti ja suorastaan romanttinen. Kirjan kaari ja sen varrella olevat ihmissuhteet liikuttivat minua. Liksom on kirjoittanut tunteen palolla tunteiden palosta ja synnyttänyt rääkäisten niin kauniin kirjan, ettei toista useasti kohtaa.

Liksominen kieli lumosi minut. Viikonlopun lukukokemuksen jälkeen istuin töissä sangen arkisessa puuhassa ja mieleeni luikahtivat Liksomin käyttämät sanat ja kielen poljento. Minä pörrö ihan meinasin unohtaa miten sanotaan pölätä "oikeasti". Tämän kirjan tunnelmaan, hulluna polkeviin ihmisiin, jopa kipupisteisiin, on suorastaan ikävä. Hyvin harvasta kirjasta voi sanoa näin suoraan, rumasti ja kauniisti, ja ilman liioittelua: Helvethin hyvä kirja.


"Isä teki minusta valkoisen Suomen tyttären, Eversti natsin.
En häpeä kumpaakhaan."

- Rosa Liksom: Everstinna

Kommentit

Lähetä kommentti