Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen

Kjell Westön Rikinkeltaisen taivaan luettuani aloin pian lukemaan Haruki Murakamin viimeiseksi suomennettua kirjaa Rajasta etelään, auringosta länteen (Tammi, 2017, suom. Juha Mylläri, esittelykpl). Leikittelin ajatuksella, että nämä kahden kirjan kirjoittanutta herrasmiestä varmaan ymmärtäisivät toisiaan tyylikkään ja tietynlaisen poikamaisen, ilkikurisen kirjoitustapansa vuoksi.


Haruki Murakamin tyylikkyys on minulle hunajaa. Hänen kirjoissaan nautitaan elämän pienistä asioista: juomasta, ruuasta, musiikista, hetkistä ja keskusteluista. Sieluni lepää Murakamin seurassa, ainakin melko usein, mutta ei todellakaan aina. Murakami on myös äärimmäisen monipuolinen kirjailija, eikä koskaan tiedä mitä eteensä saa. Siinäpä se kiehtovuus onkin. Tämä 1992 ilmestynyt kirja kuuluu luokkaan romanttiset, realistiset tarinat. Ja jos olisin lukenut Norwegian Woodin, varmaan vertaisin kirjaa siihen. Mutta kun en ole, alkua pidemmälle- joskin tämän kirjan jälkeen saattaisinpa lukeakin!

Hajime, keski-ikäinen mies, perhe, ravintoloiden omistaja, kaksi lasta, kaikki kunnossa. Mutta iskeekö se kuuluisa keski-iän kriisi, kun mies alkaa muistelemaan nuoruuttaan ja kaikkia seksuaalisia kokemuksiaan ja tavatessaan vanhan hieman omalaatuisen, jalkaansa laahaavan ystävänsä, vie miestä villiintyneet halut. Murakami kirjoittaa tarinan vallan taitavasti, lukukokemukseni oli kuin kuljettaisin sormiani samettikankaan pinnalla. Ja samalla: ihan kaikkea en olisi välttämättä halunnut lukea... Ja toisaalta tämä särmäkkyys tekee varmaan samalla Murakamin kirjasta romanttisen rohkean, sen poikamaisen ilkikurisen.

Kaiken kaikkiaan lukukokemukseni oli miellyttävä, tarina ei varmaankaan jää mieleeni pitkäksi aikaa. Mutta tunnelma, jonka vain Haruki Murakamin kiehtovat kirjat tuovat, se jää leijumaan minuun kuin sininen savu hämyisän baarin ilmassa.


"Minusta oli tuntunut samalta niiden yli kymmenen vuoden ajan, jotka alkoivat, kun menin yliopistoon ja päättyivät, kun menin naimisiin Yukikon kanssa. Yksi asia menee pieleen, ja sen seurauksena muutkin asiat lakkaavat sujumasta. Ja niin tilanne pahenee pahenemistaan. Vaikka kuinka räpiköisi, siitä suosta ei pääse pois. Ei ainakaan ennen kuin paikalle tulee joku, joka ojentaa kätensä ja auttaa kuivalle maalle."

- Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen.

Kommentit

  1. Murakami on taitava tunnelman kehrääjä. Tässä hän on tuonut näyttämölle eräänlaisen Romeo & Julia tarinan sijoittaen sen uudenlaisiin, ikiomiin kehyksiinsä, mutta Hajimen ja Shimamoton lovestoori ei minua ruusunpunaisiin pilvenhattaroihin kiepannut, vaikka kerronta ja verbaliikka ihastusta herättivätkin. Miesten rakkauden puutarha kun on tuntematon & tutkimaton...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän niin sinun kommenteistasi! Rakkauden puutarha! Mahtavaa :D! Minä juuri kirjamessuilla mietin, että ehkä en kiinnitä niin paljon huomiota naishahmojen kirjallisuudessa siitä seksuaalisuuden jänteestä kuin näissä miehisissä. Esim Everstinna, kaikessa rajuudessaan, se ei ollut minulle the point. Keskityin kokonaisuuteen... Mielenkiintoista!

      Poista

Lähetä kommentti