Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Angie Thomasin nuortenromaani Viha jonka kylvät (2017, suom. Kaijamari Sivill, ennakkokpl) on näkynyt genreensä nähden ihastuttavan paljon eri blogeissa. Luin jokunen aika sitten joitakin yhdysvaltalaisia nuortenkirjoja englanniksi ja huomasin, että siellä löytyisi kokonainen uusi kirjamaailma, mitä pitäisi ryhtyä valloittamaan. Olinkin varsin iloinen huomatessani Angie Thomasin romaanin suomennettuna.


Aluksi huomasin hieman vieroksuvani puhetapaan kirjoitettua tekstiä mutta sangen nopeasti 16-vuotiaan Starrin tarina imaisi minut mukaansa. Starr asuu perheineen köyhällä slummiasuinalueella. Hän käy kuitenkin tasokasta koulua ja opiskelu- ja seurustelukaverinakin on "parempien perheiden" nuoria. Kirja alkaa hätkähdyttävästi, kun poliisi ampuu Starrin vanhan ystävän hänen edessään. Tämän jälkeen alkaa oikeustaistelu tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta.

Angie Thomas kirjoittaa todella koukuttavalla tavalla ja hauskasti. Nauroin monta kertaa, ja toki myös liikutuin tarinan raadollisuutta. Tarina oli kuitenkin varsin samanlainen ja samanpohjainen kuvaus, jonka luin Woodsonilta vuoden alussa, joten se ei ihan aiheuttanut minussa sitä uutuuden räjähdysmäistä ihastusta, mitä moni on ehkä kirjan äärellä kokenut. Thomasin kirjan loppu oli myös omaan mieleeni liian överi, joka valitettavasti latisti kokonaislukukokemustani, mutta koska kyseessä oli (varsin laadukas) nuortenaikuisten kirja, on lopun elokuvamainen dramaattisuus ymmärrettävämpää. Kannattaa lukea!


"Ei olisi pitänyt tulla näihin bileisiin.
Mua epäilyttää, kuulunko mä tänne edes. Eikä tää oo mitään kermaperseilyä. Jotkut paikat vaan on sellaisia, joissa mä en riitä omana itsenäni. Kumpanakaan versiona itsestäni. Ison D:n kevätlomabileet on niitä paikkoja."

- Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Kommentit

Lähetä kommentti