Anni Kytömäki: Kivitasku

Anni Kytömäen Kivitasku on varmasti monelle bloggaajalle syksyn odotetuimpia uutuuksia. Mehän nimittäin lumouduimme Kultarinnasta. Kivitasku on vuorimainen järkäle, yli 600 sivuinen sukutarina, joka lähtee 1800-luvun puolivälistä ja ulottuu nykypäivään saakka. Luin kirjaa kaksi viikkoa. Lukeminen alkoi veret seisauttavalla huumautumisella nuoren Helenan matkassa mutta koki erilaisia tuntemuksia sivujen edetessä.


Kivitaskussa liikutaan eri aikakausissa. Vanhimmat Sergein, lähes viipyilevät, tarinat vievät vankileireille ja syviin tuskallisten työleirien hikimäisiin olotiloihin. Ja siinä sivussa itse Katinka ja Maaria.
Toiseksi on tässä hetkessä elävä Veka, minulle loppusivuille asti sukupuolettomaksi jäävä henkilö, jota vaivaa jokin piinaava sairaus. Hengästyttävää ja samalla lumoavaa. Varsin arkista ja pian myös hieman mystistä.
Kolmanneksi on Helena. Nainen, joka on sukurivinsä yksi, jonka kohtalo puhututtaa, mietityttää, kammoksuttaa. Mutta samalla kaikkia suvun jäseniä, joita tuo mystiikka vie, kivet painavat taskuissa ja veden virtaus viehättää, kaikilla on oma traagisuutensa raskaassa elämässään ja omassa ajassaan.

Kivitasku on todella kaunis ja hieno kirja. Anni Kytömäen haltiamainen taito kirjoittaa sai minut pysähtymään useita kertoja. Kytömäen luonnon ymmärrys ja sen kuvaaminen on jotakin perin suomalaisen syvintä koskettavaa. Kiven tuntu kämmenellä, sammalpeitteen pehmeys ja karheus, tuulen väre puissa ja veden viilentävä lumo. Kirjan jälkeen tuntui, että osa minusta viipyi Vekan luona pidempään kuin sivut sen sallivat. Sergein ei niinkään. Ja Helenan juoksu... Se nostatti sykkeeni huimaukseen, joka pakotti vetämään henkeä pysyäkseni mukana.


"Aurinko tunnustelee mökin puulattiaa mutta kavahtaa pilviin. Oksankohdat kohoavat kuluneesta pinnasta, lattiassa on Helenan ja monien muiden askelten muisto. Hän katselee lattiaa kauan ja koettaa ynnätä, kuinka monta kertaa lattian yli on kuljettu sadan vuoden aikana. Askelet loittonevat hnen luotaan kuulumattomiin."

- Anni Kytömäki: Kivistasku (Gummerus, 2017, esittelykpl)

Kommentit

  1. Tämän kokoisen romaanin lukukokemukseen mahtuu varmasti monenlaisia tuntoja. Vielä en ole Kivitaskua aloittanut, mutta olen jo päättänyt, että nyt syksyllä luen tämän. Sain kirjan käsiini eilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenkaikkiaan hyvä kirja. Se syyslomakirjasuunnitelma olisi ollut erinomainen. Tätä olisi ollut kiva lukea paljon kunnolla! En silti ole varma oliko Kultarinta kuitenkin minusta jopa parempi kuin tämä. Vaikka tosi hyvä tämäkin on!

      Poista
  2. Kyllä minä lumouduin tästä Kivitaskusta vielä enemmän. Tykkään näiden kirjojen nimistä kovasti Kultarinta ja Kivitasku, lintujen nimet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeita teoksia kumpikin. Lumouduin useita kertoja ja haluan kummatkin kirjat lukea vielä uudelleen. Aarteita hyllyssä! Ja nimet ovat loistavat!!

      Poista
  3. Kultarinta oli aivan ihana! Siksi Kivitaskukin on lukulistalla. Jotenkin ajattelen että tämä täytyy lukea juuri tähän vuoden aikaan luonnon kuvauksen vuoksi, kerronta tuntuu vielä vahvemmalta niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulen, että kirja sopii kaikkiin vuodenaikoihin sillä tässä on hyvin osuvia kuvauksia kaikista luontomme neljästä ihanuudesta. Toivon mukavaa lukukokemusta sinulle :)

      Poista

Lähetä kommentti