tiistai 6. kesäkuuta 2017

Zadie Smith: Swing Time

Voi apua mikä jättiläinen, huokaisin kun sain postista ihastuttavan keltaisen Zadie Smithin Swing Time:n käsiini (WSOY, 2017, suom. Irmeli Ruuska, esittelykpl) mutta miten ihastuttavan lukukokemuksen kirja antoikaan! Kirjaa lukiessani oikein tunsin kuinka kunnon romaanin viettelemys vei minut päästä varpaisiin ja rakastin lukemista!


Uskomatonta kyllä, Zadie Smith on minulle entuudestaan tuntematon kirjailija. Nyt kuitenkin laitoin jo seuraavaan kirjastosta varaukseen, sillä Swing Timen jälkeen minulle tuli olo, että tässä saattaa olla minulle uusi luottokirjailija. Swing Time muistutti minua sangen hauskalla tavalla vasta bloggaamastani Elena Ferranten Napoli -sarjasta. Samalla siinä oli jotain yhteistä uskomattoman imukasta tunnelmaa, mitä koin lukiessani Woodsonin Another Brooklynin viime joulukuussa. Ja näitä kaikkia yhdistää varsinkin lasten, nuorten tyttöjen ystävyyden kuvaaminen, sen intensiteetti ja voima ja vaikutus aikuisuuteen- ja samalla myös kiehtova kulttuurikuvaus.

Swing Timessa kaksi tummaa tyttöä, kertoja (jolle ei kerrota nimeä) ja Tracey kasvavat samoilla, ei kovin rikkailla kujilla, ja kumpikin rakastuu tanssiin. Kirjan lumon keskiö minulle on tuo tanssiin hullaantumisen kuvaus. Se kuinka tytöt rakastuvat tanssiaskeliin ja uppoutuvat asiaan oman aikakautensa keinoin. Tracey on luonnonlahjakkuus kroppansa käsittelyssä ja kertoja joutuu tekemään enemmän työtä. Traceyn perhelähtökohdat ovat kuitenkin tietyllä tapaa vaikeammat kuin kertojan, joka pyörittää Traceyn elämänkulkua sukupolvien jatkumon lailla. Kertojankaan perhe ei ole tasaista onnea kantava, vaan äärimmäisen tiedonhaluinen ja älykäs äiti lukee itsensä aikuisena poliittiseksi henkilöksi, jolloin tyttö jää äidin huomiotta ja kertojan isä "silittää rakkaudesta perheen vaatteita". Vallan mielenkiintoista onkin lukea nuoruuden rinnalla kertojan aikuisuuskuvausta, jossa hän toimii maailmalla kuuluisan tähden, Aimeen avustajana ja elää siis varsin glamourista elämää... Jälleen kerran varsin itsetietoinen ja vahva nainen, Aimee, ja sitten kertoja, omassa keskinkertaisuudessaan.

Siis minä janosin tätä kirjaa, tätä kieltä, tätä rytmiä, tätä tarinaa, näitä lumoavia henkilöhahmoja, tätä pilkettä silmäkulmassa, tätä kaikkea! AH! Tiedän mitä teen tänä kesänä. Luen toivottavasti koko suomennetun Smithin tuotannon läpi ja jos se ei riitä etsin jostakin käsiini enkuksi lisää. Melkein itkettää, miten onnellinen olin Swing Timea lukiessani. Ainakin Swing Timen Zadie Smith pääsee heti arvokkaaseen ja kovaan joukkoon, jossa rakastamani kirjailija(ttaret) oleskelevat. Ja samalla vähän pelkään, että tässä käy samalla lailla kuin parin muun "luottokirjailijan" kanssa, joiden kanssa huomaan välillä, että luettuani yhden kirjan, olen melkein lukenut koko tuotannon (karrikoitua mutta tiedättehän?).


"Aloimme taas polkea, puuskutimme kammottavan jyrkässä ylämäessä seuraten Aimeen naurua."

- Zadie Smith: Swing Time

6 kommenttia:

  1. Tämä kirja on mennyt minulta ihan ohi! Syynä voi olla se, että kansi on minun silmiini aika mitäänsanomaton. Se ei kyllä tunnu vastaavan kuvailemaasi hienoa sisältöä. Nyt tämä kyllä rupesi kiinnostamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä kokeilla! Luen just nyt Smithin esikoista, joka on huomattavasti raskaammin kirjoitettu ja Swingin keveys vielä hakusessa. Mutta tämä suorastaan juoksi, jos ei tanssinut. Tykkäsin kovasti!

      Poista
  2. Tämä oli tosi kiinnostava teos! Minua kiinnosti se, miten kertoja toisaalta elää luksuselämää mutta toisaalta ei, rodullistetun asemansa vuoksi, koskaan pääse täysin osaksi sitä. Aimeeta inhosin sydämeni pohjasta, vaikka tiedänkin hänen olevan monen (kaltaiseni) valkoisen vallankäyttäjän kuva. Smith ottaa vahvasti kantaa vallankäyttöön erilaisissa ihmissuhteissa ja onnistuu viemään viestinsä perille. Hieno teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en siitä vastakkainasettelusta niin innostunut mutta ei se paha lisä ollut. Aimee oli melkoinen mutta en ärsyyntynyt. Tässä oli kyllä niin hyviä henkilöhahmoja :), kuten myös juonikin.

      Poista
  3. Tällaista ihastunutta arviota on aivan ihana lukea :) Lukemisen ilo välittyy mainiosti! Jotakin tämän suuntaista olisin toivonut kirjan tarjoavan minullekin, mutta harmikseni Swing Time jäi minulla vähän valjummaksi lukukokemukseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi! Ihan parhaita tällaiset hullaantumislukufiilikset! Mutta sinulle se tulee jostain muusta kirjasta :). Luen juuri Smithin ekaa Valkoiset hampaat. Tosi erilainen, ja samanlainen. Hieno kirjailija!!!!

      Poista