Laura Restrepo: Intohimon saari

Laura Restrepon Intohimon saari on Fabriikki Kustannuksen kirjoja (suom. Laura Vesanto, 2015). Tämä kolumbialaisen Restrepon kirja ei kutsunut minua puoleensa nuortenkirjamaisella kannellaan vaan kansainvälisyydellään ja hieman kummallisella tarinan pohjalla. Olen lukenut melko vähän Latinalaisen Amerikan kirjailijoita mutta sen mitä olen, mukana on aika ollut jotain kaunista ja kummallista. Sitäpä odotin myös Intohimon saarelta (jonka nimi ei myöskään kuulunut alueisiin: tämä kirjan valitsen).


Intohimon saari alkaa niin, että kirjailija tai toimittaja käy haastattelemassa vanhaa rouvaa, joka on aikoinaan asunut Clippertoninsaarella perheensä kanssa. Tuosta saaresta ja sen elämästä on mitä ilmeisemmin kuultu vain pahamaineisia legendoja. Rouva ei aluksi haluaisi kertoa elämästään, kertoo vain muistavansa lapsuutena hyvänä, mutta pian kirja kietoutuu Clippertoninsaareen ja sinne muuttaneen perheen elämästä. Perhe joutuu saarelle, koska Ramón lähetetään sinne sotilaalisista syistä. Ramón ja Alicia ovat vastanaineita ja perustavat perheensä tuonne saarelle, mikä kuulostaa surkeampaakin surkeammalle. Meren pohjasta nousee jotain päästöjä, joka tekee veden kelvottomaksi, ynnä muuta luonnonvoiman kurjuutta. Mutta perhe ja saaren väki elää ja yrittää viihdyttää itseään, vaikka saarelle tulevat ruokalähetykset harvenevat harvenemistaan...

Kirjan tarina ensimmäisen maailman sodan ja Meksikon sisällissodan aikakaudelta on tositapahtumiin perustuva ja tokihan se on kiehtova. Kuitenkin kirja oli minusta kirjoitettu liian runsaasti suhteutettuna sen tarinan käänteisiin. Kyllästyin jossakin vaiheessa ja loppu kirjan tunnustan lukaisseeni melko vauhdilla, jotta saan sen loppumaan. Odotin kirjalta paljon, paljon enemmän mutta sain aika vähän. Olipas harmi juttu mutta tällaisiä sattuu.

Yritän blogata tässä tammikuun aikana vielä 2016 vuonna lukemani kirjat alta pois. Niitä onkin vielä jokunen jäljellä!


"Saaren nuppineulanpäänkokoisessa maailmankaikkeudessa elämä kulki eteenpäin ja se oli siedettävää ja täysipainoista. Ankara työ tuotti tulosta ja hyvinvointi mitattiin pienissä asioissa."

- Laura Restrepo: Intohimon saari

Kommentit

  1. Itse viehätyin tästä teoksesta kovasti: teos käsittelee myös ajankohtaista muukalaisvihaa, joka keripukin iskettyä kantaväestöön kohdistui luolassa lymyäviin hollantilaishaaksirikkoisiin. Tämän kaiken Restrepo tekee kelpo tarinaniskijän tavoin: yhtäältä höyhenenkevein hipaisuin toisaalta paksuin siveltimenvedoin, värikkäästi, vauhdikkaasti ja verbaalisella vahvuudella, josta lukijalle jää tunne, että kirjailija on nauttinut tekstiä tuottaessaan. Eloisa suomennos ja vekkuli kansi kruunasivat lukukokemuksen.
    Mutta, mutta aina ei teos miellytä, osu sille oikeaan lukuvireeseen näinhän tuo menee ja monasti joutuu itsekseen vähän harmittelemaan, kun ei myötätuulta herättäneestä teoksesta otetta saa. Ehkä juuri tämäkin on yksi lukemisen ja kirjallisuuden suoloista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on suolo hyvinkin. Jokain kirja on pieni seikkailu.
      Minulle Restrepon tarinan kerronta tuntui välillä lähes puuduttavalta, en tiedä miksi. Kirja avautuu varmasti paremmin jos osaa verrata sitä tuon ajan ja maan oloon mutta kun sitä kosketusta ei ole, minä en varmasti kaikkea ymmärtänytkään. Kirjan tarinapohja on kiehtova mutta itse kerrontaa olisin karsinut melko rankalla kädellä!

      Poista
  2. Ihana kansikuva. Minäkin ajattelin, että bloggaat jostakin nuortenkirjasta :)
    Minullakin on aikamoinen kasa viimevuotisia kirjoja bloggaamatta. Aion kuitenkin sinnillä blogata ne, kerta olen lukenut ja hyväksi havainnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, minä en tykännyt kansikuvassa yhtään mutta olikos sinun blogisi vai kenen missä oli kirjaa luettu ja sitä kautta kiinnostuin tästä _kannesta huolimatta_.

      Mutta hei, mikä työstin pinoa hurjasti vuoden 1.päivä ja enää on Levyn Hot Milk kirjoittamatta.
      Lukumojo hävisikin sitten jo loppulomasta, että sitä odotellessa...

      Poista
  3. Voi, tämä odottaa pinossa lukemistaan. Vähän jännittää kuinka käy, toiset ovat pitäneet ja toiset eivät niin paljon. Kiehtovan oloinen kirja kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulun joukkoon eivät niin paljon. Mutta en kadu että luin. Erittäin hyvä lukea erilaisia kirjoja ympäri maailmaa. Pitää silmät auki ja mielen virkeänä :))!

      Poista

Lähetä kommentti