Heikki Turunen: Kuokka ja kannel

Harhauduin ostamaan Heikki Turusen Kuokka ja kannel-kirjan, kun kuulin sen kertovan Laatokan Karjalan ortodoksievakoiden tarinan. En oikeastaan ole lukenut Karjalan evakkojen elämästä, joka on ollut pienoinen häpeä. Ortodoksievakoista ei ilmeisemmin olekaan aiemmin kirjoitettu, joten aloitin kirjan mielenkiinnolla.


En ole myöskään ole lukenut aiemmin Heikki Turusta, joskin joskus kuullut jotain radiokuunnelmaa ja miettinyt, että pitäisipä lukeman. Turusen kieli onkin hätkähdyttävän runsasta ja herskyvän kaunista. Turunen kuvailee Hyrsylän mutkan, tuo kummajaiskohdan edesmenneellä kartalla, varsin eläväksi. Aivan kuten myös sen asukkaat, kuten uskoon kepsahtavan, kauniin ja sanavalmiin Malanjan, jonka tarinaan kirja pitkälti pohjautuu- ja toki ukkosen lailla painostavaan sodan enteilyyn. Turunen on myös kirjoittanut kirjaa melko runsaasti paikallisten murteella, joka teki lukukokemuksesta todellakin ainutlaatuisen! Välillä minun piti lukea noita lauseita ääneen, jotta sain jonkin tason ymmärryksen mitä kirjassa kerrotaan. Osa sanoista on myös suomennettu tai se tulee tarinan kautta opetetuksi. Tämä "uuden kielen oppiminen" kaunokirjallisuuden kautta oli todella piristävä kokemus!

Turusen turinointi lähtee kuitenkin hieman liiankin rönsyileväksi. Vaikka tarinat Hyrsylän mutkasta ovat mielenkiintoisia ja hyvin kauniitakin, kuten kuinka rajan tiukennettua hyrsyläläiset ja venäläiset, entiset ystävät ja jopa sukulaiset, keksivät tavan kommunikoida toisilleen järven yli laulamalla yhteisellä murteellaan, jota venäläinen ei ymmärtänyt. Silti huomasin hieman jouduttavani Turusta tarinan kerronnassa. Kuokka ja Kannel on ensimmäinen osa evakkoeepoksessa, jota luultavasti jatkan myös toisen osan verran.


" - Kuulepa sinä liiliko linnonpoigu. Lauletaas pikku Heikille se unilaulu mitä sedän äiti lauloi meille kun oltiin samallaisia mitättömän pieniä huppanoita kun Manja."

- Heikki Turunen: Kuokka ja kannel (WSOY, 2016, ostettu)

Kommentit

  1. Hieno kirja, luen parhaillaan :) Hyvää suomen kieltä ja pehmoista karjalan kieltä Turunen yhdistelee aivan mahdottoman taitavasti. Tämä kirja oli nyt joulun lukuelämys. Ainoa mikä särähtää on : samallainen ja joidenkin verbien taivutus tyyliin " he teki, he luki". En anna tuon kuitenkaan häiritä. :) t. Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, taitavaa turinointia. Pikkuisen voisi olla tiivistetympi minun makuun mutta pitää se jatkokin tarinan vuoksi jo lukea- ja kielen! Turunen on ymmärtääkseni kirjoittanut tämän tarkoituksella puhekielellä, kirjakielisten vastapainoksi :)

      Poista

Lähetä kommentti