Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen

Huokaisin onnesta, kun huomasin, että Kazuo Ishigurolta suomennettaisiin Haudattu jättiläinen (Tammi, suom. Helene Bützow, 2016, saatu kustantajalta) ja aloinkin lukea kirjaa oikein kesälomareissulla. Lomalle on aina mukava osuttaa loistokirjoja, jotka ikään kuin täydentävät lomafiiliksen.


Haudattu jättiläinen on kaunis, lumoava tarina Britteinsaarista, jossa vanha aviopari Axl ja Betrice asustavat. Pariskunta joutuu kylänsä keskellä ihmisten syyniin. He ovat pohtineet miksi ihmiset unohtelevat asioita, joita heille on selvästikin tapahtunut. Ja miksi he itse eivät muista kaikkea, sellaistakin mitä pitäisi. Tuntuu kuin he eläisivät sumussa. Kuitenkin pariskunnalla on varma tunne siitä, että heidän poikansa on jossakin elossa ja he päättävät löytää hänet. Pariskunnan kulku tuntemattomaan muovautuu lähes legandamaiseksi lohikäärmeseikkailuksi, jossa erilaisia matkan avittajia ja jarruttajia löytyy vaelluksen varrelta.

Pidin kirjasta aluksi valtavasti. Uppouduin kauniiseen kuvailuun ja maailmaan. Mutta mitä ihmettä, yhtäkkiä tarinan jäädessä vaeltavaan unimaiseen tunnelmaan, hieman taistoa enteillen, mielenkiintoni sammui. Luin pari sivua eteenpäin ja laskin kirjani. Niinpä kävi sillä lailla, että luin kirjan lopun lopulta hieman väkinäisesti hotkaisten- lomani jo loputtua. Ja tarinan loppu on myöskin kaunis ja kuroo kokonaisuutta taidolla yhteen. Mutta jokin siinä nyt oli, että vaikka aluksi huumaannuin tästä fantasiasta, aikuisten sadusta, niin loppua kohden en enää niin jaksanut. Kuitenkin on täysin selvää, että Ishiguro on varsin poikkeuksellinen kirjailija, jonka tuotantoa tulee lukea enemmän.


"Missään ei ollut niitä mutkittelevia kujia ja hiljaisia ketoja, niitä joista Englanti myöhemmin tuli tunnetuksi."

- Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen

Kommentit

  1. Tämä kuulostaa niin herkulta! Minulla Haudattu jättiläinen kulki mukana Irlantiin, mutta meri-ilma väsytti niin, että luin vain Nora Websteriä. Mutta arvaas, minkä otan huomenna mukaan työmatkalukemiseksi? Kyllä vaan ja odotan niin, että saan tästä huikean lukuelämyksen.

    Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi toivottavasti pidät, minä ainakin lumuoduin ja uppouduin aluksi hurjasti :)!
      Arjenkin rinnalle on hyvä saada laatua, auttaa kummasti kun on vähän mielikuvamatkailua mukana :)!

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä kun jo että täällä on oikea jackpot kommenttien määrässä :D

      Poista
  3. Luin mielelläni Haudatun jättiläisen ja pidinkin. Etsin nyt kuitenkin aivan jotain muuta. Menneen maailman maalari puhutteli minua voimakkaammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko Menneen maailman maalarikin fantasiaa vai millaista? Kuulostaapa nimi tosi kauniilta...
      Minullakin on nyt aika lailla realistispohjaisempia menossa. Fantasia ei ole minun ominta aluettani selvästikin. Tästä oli hyvää keskustelua Ompun sivuilla, pitäisikin käydä katsomassa jatkuiko se vielä...

      Poista
    2. Ei millään tavoin. Japanilainen tarina. Avioliitto tarina. Isä ja tytär, joka piti saada avioon. Minulla on täsmälleen tuo sama tilanne ja sen takia Ishiguro oli hankala, vaikka pidin. En halua nyt fantasiaa, vaan kovaa, karua tekstiä. Fantasiaa paremmin minulle sopii dystopia ja scifiä kartan ja kauhua hyvin vähän, pitää olla todella osaajan tekstiä.

      Poista
    3. Kiitos siis kirjavinkistä! :)

      Poista
  4. Minulla odottaa Haudattu jättiläinen hyllyssä, ja odotan kovasti hienoa lukuelämystä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi :)! Mukavaa lukuhetkeä tämän seurassa!

      Poista

Lähetä kommentti