Siri Hustvedt: Elää, ajatella, katsoa

Sitten sitä on vain pakotettava itsensä kirjoittamaan kirjasta, josta ei voi kirjoittaa, vaan siitä pitäisi puhua samaan aikaan, kun sitä lukee ja mielellään hyvin rennossa, stressittömässä olotilassa. Siis sellaisessa, että on mukava vähän maalailla taivaanrantaa ja parantaa maailmaa ja väitellä. Väittely, kunnon poskia kuumottava keskustelu, ajatusten ja tunteiden jakaminen on elämää. Pitäisi kyllä taas palata lukupiirien pariin...


Siri Hustvedtin uusin Elää, ajatella, katsoa (Otava, 2016, suomennos Kaija Sivenius, kustantajalta saatu) on esseekokoelma. Tämä on nyt toinen esseekokoelma tälle keväälle, jonka luen, ja sanottakoon, että esseekokoelmat ovat minulle riskialttiita. Lisäksi Hustvedtin viimeisin suomennos Säihkyvä maailma on saanut mielessäni niin uskomattoman korkean paikan, että haluan ostaa kirjan omakseni, koska haluaisin lukea sen pian uudestaan. Siinä oli jotain niin uskomattoman häikäisevää, että vieläkin hengästyttää pelkkä ajatus.

Mutta kokemukseni Hustvedtin kanssa ovat olleet monenlaiset. Kaikki mitä rakastin on hyvä, tunnelmallinen, nerokas- mutta kesken. En tiedä miksi. Vapiseva nainen jäi kesken, se lienee minun hermojeni tarina. Elää, ajatella, katsoa avaa sen kaiken miltä pohjalta Siri Hustvedt kirjoittaa romaanejaan. Hän on tutustunut poikkitieteellisesti monenlaisiin asioihin: psykologiaan, luonnontieteisiin, taiteeseen. Esseiden loppuosassa "katsoa" löytyy Sirin uskomattoman taidokkaitaja runsaita taidekritiikki -kirjoituksiaan ja suoranaisia rakkaudentunnustuksia toisille taiteilijoista, jotka olisi ihastuttavaa lukea sunnuntain aamukahvin äärellä- jos nuo teokset, näyttelyt olisivat itselle tuttuja. Osaan taiteilijoista tutustuin mielenkiinnolla avuliaan ystävämme netin kautta, se oli mukavaa, mutta pidemmän päälle tämä itsensä kehitys lukunautinnon takaamiseksi alkoi kääntyä taas hermojeni tarinaksi. Hypin hyvin paljon.

Elää ja ajatella osiot ovat Hustvedtin omia ajatuksia ja tulkintoja muun muassa neurotieteitä koskettaen. Osissa esseistä oli samoja asioita toistavallakin tavalla. Esseiden kautta raotettiin myös pikkiriikkisen Hustvedtin elämää: isän kuolemaa, rakkautta, sairauksia ja perhetaustoja. Mielenkiintoisia olivat Siri Hustvedtin ajatukset muistista. Kirjoitusten taustalla olivat laajat kirjalliset viitteet (jotka tässä kirjassa ovat pääasiallisesti kirjan takana!) ja kirjailijan käydyt opinnot. Onhan hän hyvin viisas nainen, monenlaisesta asiasta kiinnostunut ja ottanut selvää. Kirjailijana hän on myös melkoisen rohkea kertoessaan migreeneistään ja muista terveydellisistä seikoistaan, joka riisuu hänet välillä melko paljaaksi.

Elää, ajatella, katsoa on hyvä kirja. Se voisi olla kolme kirjaa tahi kaksi. Se on melko uuvuttava. Sitä olisi viisain lukea sieltä täältä, ei kokonaisuutta yrittäen. Hustvedtin romaanit ovat minulle vieläkin se kaiken tämän suola, jota mieluiten nautin, mutta on myös mielenkiintoista lukea mitä kaikkea muuta siellä taustalla pyöriikään...


"En näe itseäni kun puhun ja elehdin painokkaasti varmistaakseni, että viestini on mennyt perille. En näe itseäni kun harpon pitkin katua, tanssin tai kompuroin, enkä tiedä miltä näytän kun nauran, irvistän, itken tai hymyilen ivallisesti. Se on varmasti siunaus."

- Siri Hustvedt: Elää, ajatella, katsoa

Kommentit

  1. Kiitos, tämä Hustvedt on jäänyt minulta jotenkin ohitse -- nyt kirjoitan ylös, jottei se aivan katoa lukemattomien kirjojen massaan. Säihkyvän maailman luin englanniksi & olen myös aikonut postata siitä, se on ehkä vaikuttavin lukemani Hustvedt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säihkyvä maailma on kyllä todella monitasoinen ja hyvä!
      Mutta ehdottomasti nämäkin esseet kannattaa lukea. Mukana on mukavia helmiä ja miten tutumpaa aluetta niin varmasti sen palkitsevampaa...

      Poista
  2. Mullekin tuo Säihkyvä maailma oli tosi suuri. Se sai paikan blogini parhaiden kirjojen listalta, jossa ei kovin montaa teosta ole, sillä kriteerit ovat kovat ja tiukat. Kaunopuolelta olen ihastunut eniten romaanin Lumous, noihin muihin en yhtä paljoa.

    Tämä vaikuttaa jotenkin kovin työläältä luettavalta. Saattaisi alkaa minullakin ottaa hermoon. Kiitos esittelystä, en kiirehdi tämän kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taisin tykätä siitä kesäkirjastakin... Mutta Säihkyvä omaa luokkaansa!
      Lukisin tätä nyt viisaampana ihan rauhassa ja pikkupätkissä... Pari viikkoa taisin nyt lukea mutta enemmänkin olisi aikaa pitänyt antaa. Palannen joskus loppuosioon.
      Ei kiirettä, just niin.

      Poista
  3. Vaikka kokonaisuus on taattua Hustvedia, jaan mielipiteesi teoksen vaativuudesta. Oman, tähän koosteeseen riittämättömän tietopohjan paikkaus olisi vaatinut monet paluuperät ja haut, jotka olisivat rikkoneet lukukokemuksen, mutta kirja jätti jälkeensä reilusti materiaalia omiin lisäpohdintoihin. Ei helppo, mutta haastava Hustved:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein osuvasti sanottu, sillä juuri noin itsekin koin. Osin helpompaa, tuttuakin. Osin taas haastavampaa. Hieno idea, että esseet on koottu kirjaksi, että me kauempanakin Sirin vaikutuksesta olevat saatiin tämä puoli hänestä kokea!

      Poista
  4. Luen juuri tätä Sirin kirjaa ja tosiaankin, paloina, mutta pidän. Kirja selvästi avaa Siriä enemmän ja enemmän. Pidin kovasti kirjasta Vapiseva nainen ja tämä teos täydentää nyt niitä aukkoja, joita minulle silloin jäi. Harvoin olen näin kiinnostunut 'kirjailijani' persoonasta, mutta Siri tekee poikkeuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paloissa tämä pitääkin lukea, olen samaa mieltä! Tämä on ehdottomasti hyvä kirja jos fanittaa Hustvedtiä (kuten itse kyllä voin sanoa jo tekeväni!), sillä se avaa sieltä täältä hänestä tosiaan enemmän! Voi, nyt tekisi mieli katsoa se dokumentti taas uudestaan...!
      Kyllä minä vielä sen Vapisevankin selätän...!

      Poista
  5. Minä en tiennyt lainkaan tämän kirjan olemassaolosta. Kiitos vinkistä siis! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Hienoa, että vinkkaus löytää lukijoita :)! Ilo oli puolellani!

      Poista
  6. On ihana, että löytää tällaisia kirjoja. Hustvedt on ollut minulle vieraampi tähän asti, mutta tämä teos vakuutti minua enemmänkin. Erityisesti hänen ajatuksensa kirjallisuudesta, lukemisesta sekä taiteen tulkinnasta tekivät minuun vaikutuksen. Ei niinkään kirjailijakuvan laajentuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh! Mahtava kuulla! Hieno juttu, että tässä kävi sulle näin. Minulla oli jotenkin melko varma ajatus mitä kirja tulee olemaan ja sitä se oikeastaan oli. Joten myhäilin vain tyytyväisenä.

      Poista
  7. Minua Hustvedtin romaanit eivät ole sytyttäneet, mutta tämä kokoelma teki sen. Upeaa ajattelua, jossa kokemus ja tunne ovat koko ajan läsnä. Nuo taidekokemuksista kertovat esseet saivat minut itse asiassa katsomaan teoksia hieman toisin seuraavilla museokäynneillä, enemmän omaan kokemukseen luottaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih miten mahtava lukukokemus :)! Tästä oli hyvä kuulla, kiitos :)
      Taiteen kokemisessa se oma heittäytyminen on usein avain... Mutta aina ei taide kohtaa niin että kehtaisi heittäytyä mihinkään, ja sekin on ok minusta...

      Poista

Lähetä kommentti