John Williams: Butcher's Crossing

Mainasin jättää tämän John Williamsin Butcher's Crossingin väliin (Bazar, 2016, ap 1971, loistava suomennos Ilkka Rekiarolta, kirja pyydetty kustantajalta). Ehkä Williamsin Stoner -hehkutus alkoi tulla jo korvistani, vaikka olinhan yksi sen hehkuttajista itsekin. Mutta kun luin, että kyseessä onkin lännenromaani, niin kiinnostuin hurjasti! Olenko koskaan lukenut länkkäriä? Enpä muista, mutta katsonut olen, ja ajatukseni ajautuivat heti yhteen lempisarjoistani, Deadwoodiin... Noissa karuissa, kuivissa maisemissa on jotain kummallisen kiehtovaa.


Opiskelilija Will Andrews keskeyttää opintonsa ja matkustaa Butcher's Crossingin lännenkylään. Eletään 1800-luvun loppua ja Will kokee haluavansa jotain vaihtelua kaupunkilaiselämäänsä. Will tapaa Millerin, joka kertoo tietävänsä paikan, jossa elää vieläkin (muualta jo lähes sukupuuttoon metsästettyä) biisoneita tuhansittain. Biisonien turkki on kovaa valuuttaa ja moinen saalis antaisi miehille elannon pitkäksi aikaa. Seurueeseen liittyy myös kärttyisän oloinen Fred Schneider ja viskin ja raamatun löytänyt Charley Hoge. Nelikko kokee elämänsä metsästysretken, jossa elämän raakuus ja luonnon viha koetaan perskannuksia myöten.

Butcher's Crossing on uskomattoman vahva ja hieno teos. Williamsin taito kirjoittaa saa minut himoon silitellä kirjan sivuja, jotta saisin kirjallisen janoni tyydyttettyä kaikilla soluillani. Sillä niin uskomattoman tarkkakatseista, luuytimeen porautuvaa mielen, tunteiden, ajatusten ja niiden maisemien kuvailua Williamsin kirjoitus on. Myös kirjan tarina on kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan loistava. Siinä on jotain Hemingwayn, Steinbeckin nerokkuutta, jossa elämää kuvaillaan veden, lian ja tulen muodossa. Ihmisillä on jano, nälkä ja paskahätä. Ihmiset hakevat itselleen sielun nannaa ja ruumiin himoa. Elämän kuuluu rakkaus, kuolema ja pettymys. Metsämiesten taivalluksen varrella miehet elävät kurjuuden kautta, jonka tavoitteena on maallinen mammona. Miten hyvin tuo tarina istuu vielä tähänkin päivään?

Rakastin tätä kirjaa ja olen äärettömän iloinen, että Butcher's Crossing löytyy kirjahyllystäni, sillä saatan aivan hyvin lukea tämän vielä uudestaan. Olen nyt ihmeellisesti ajautunut omaelämänkerrallisten kirjojen saartamaksi ja janoan valtavasti syväluotaavaa, vahvaa kaunokirjaillusutta ja tähän tarpeeseeni John Williams sopi täydellisesti.


"Andrews makasi kyljellään pää koukistamansa käsivarren päällä ja katsoi varjosta preerian lakeudelle. Alava, piirteetön maa ulottui niin kauas kuin silmä kantoi. Ruohonkorret törröttivät muutaman sentin päässä hänen nenästään ja etäämpänä sumenivat ja sulautuivat yhteen. Tuo etäisyys kuohahti hänen kimppuunsa. Hän sulki silmänsä näkemältään, ja hänen heikot sormensa hypistelivät korsia, kunnes ne raottuivat ja hän tunsi kuivan, tomuisen mullan sormenpäissään. Hän painautui maahan eikä katsonut mitään ennen kuin pelko, joka oli hiipinyt hänen mieleensä huimaavasta preerianäkymästä, poistui ikään kuin sormia pitkin takaisin maahan, josta oli tullut."

- John Williams: Butcher's Crossing

Kommentit

  1. Tämä oli huikean hieno elämys, etukäteen minullakin oli epäilykseni - aiheen vuoksi. Williams vei niin lähelle näitä erämaan armoille jääneitä tyyppejä... Jopa niin proosallinen kuvaus kuin puolen vuoden likakertymä iholla sai tuntemaan sen lian ja hajun omissa nahoissaan. Me emme kestäisi viikkoakaan ilman suihkua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä todellakin oli huikea lukuelämys! Pidin hurjasti. Kevään toinen huippukirja <3!
      Ja huh, se hajumäärän kuvaus oli loistava!

      Poista
  2. Bleue, kuvittele, en pysty tätä lukemaan. 5000 biisonin teurastus on minulle liikaa.

    (Sinulle on jotain blogissani:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villin lännen aika on ollut raakaa. No jaa, on se kyllä tämäkin aika. Mutta kannatan ajatusta siitä, että luetaan sitä mistä tulee hyvä olla. Minullakin jää moni kirja hyllyyn kun vastaan tulee tiettyjä aiheita.

      Ja kiitos!

      Poista

Lähetä kommentti