perjantai 19. helmikuuta 2016

Hermann Hesse: Demian

Kirjapolkuni eteni siis Hermann Hesseen. Olin jo aiemmin lukenut Hesseltä Kylpylävieraana Badenissa ja muistelen pitäneeni siitä, mutta jostakin ihmeen syystä en ollut lukenut Hesseä enempää.  Tätä kirjoittaessani olen itse asiassa lukenut nyt kaksi lisää ja se johti minut googlaamaan kirjailijasta jotain tietoa. Todettakoon tässä vain, että Demianin kirjailija on ilmeisesti kirjoittanut kolmessa viikossa, päästyään psykiatrisesta sairaalasta.


Demian kertoo pojan, Emil Sinclairin, kehitystarinan. Se alkaa lumoavilla kuvauksilla siitä miten kaunis ja pyhä on oman alkuperheen turva ja lämpö. Emil Sinclair joutuu kuitenkin tilanteeseen, jossa hän joutuu valehtelemaan vanhemmilleen ollessaan velkaa isommalle koululaiselle. Tätä myöten Emilin silmät avautuvat maailman moninaisuudelle,  ja varsinkin pahuudelle. Synti on tehty ja itse asiassa sen tekeminen tuntuukin Emilistä kaikessa vaarallisuudessaan ja ahdistavuudessaan hieman kiehtovalta.

Sinclairin "pelastaa" kouluun muuttanut uusi poika, vanhan ja varman oloinen Max Demian. Demian johdattaa Emilin tarkkailemaan ympäristöään, ajatuksiaan ja pohtimaan maailman hyvyyttä ja pahuutta. Kirjassa käydäänkin, hieman liiankin alleviivaavasti, läpi tätä hyvän ja pahan yhtenäistä läsnäoloa, kuten kirjan henkilöt maailman kokevat. Ei ole vain Jumala, vaan myös Saatana. Hermann Hesse onkin tietääkseni "okkultistien lukulistalla" ja kirjoja lukiessani, ymmärrän miksi. Hermann Hesse haastaa kirjoissaan ajattelemaan elämää myös sen kaikessa rosossaan. Myös Emil kaatuu, kokeilee elämän riehakkuutta, ja löytää taas mystikko oppi-isänsä Demianinsa. Ja palaa näin jälleen  Demianin arvostamien asioiden äärelle. Kirjan elämänoppi, oikealle tielle löytäminen (tai vasemmalle) tuntuu itselleni sangen yksinäiseltä ja jopa itsekeskeiseltä.

Demian on hieman naivistinen tarina varsin yksinäisestä, epävarmasta ja eksyneestä pojasta. Emil Sinclairin rakkauskin jää varsin varhaiselle tasolle, palvovaan kaukorakkauteen. Samalla kun Emil pääsee elämän riehakkuudesta takaisin raiteilleen, alkaa ympärillä sota. Nyt kun tiedän millaisissa oloissa kirjailija on (useiden menetyksien saattelemana) kirjaansa kirjoittanut, vuonna 1919, kirja on aika ymmärrettävä kuvaus siitä mitä tapahtuu kun ihmisen arki, turva ja perusrakenteet kaatuvat ja oletkin lähes, vai aivan, yksin. Siinä tilanteessa ihminen tarttunee helposti johonkin lohdutukseen, ymmärrykseen, oljenkorteen. Hessen kirjoissa tuntuukin olevan paljon uskonnollisuuden pohtimista, ja sitä on vielä syvemmässä määrin seuraavassa lukemassani Hessen kirjassa, josta kirjoittelen varmasti piakkoin...


"Tällainen minä olin, hylkiö ja sika, päissäni ja saastainen, inhottava ja alhainen, kurjimus, hirmuisten himojen yllättämä! Tällainen oli, minä, kotoisin noista yrttitarhoista, missä kaikki oli puhdasta, säteilevää ja suloisen lempeää, minä, joka olin rakastanut Bachin musiikkia ja kaunista runoutta! Kuulin yhä inhoten ja kauhistuen korvissani oman nauruni, päihtyneen, holtittoman ihmisen naurunpuuskat ja hohotuksen. Sellainen minä olin!"

-Hermann Hesse: Demian (1997, Gummerus, ap 1919, suom. Toini Havu)

13 kommenttia:

  1. Tätä Hesseä en kyllä ole lukenut...Hessessä on opettavaisuutta ja kulemma myös naiskaunaa, kertoi minulle Rilkeä suomentanut ystäväni. Se ehkä näkyy Rosshaldessa, mutta onhan siinä menossa ero.

    Onneksi sain Eveltä kuitenkin suomennoksen yhteen Hessen runoon:9

    Kiva, että saksalaista kirjallisuuutta alkaa näkyä blogeissa.

    <3

    VastaaPoista
  2. Niin onko se pelkkää naiskriittisyyttä vai ihmis-? En tiedä. Hyvin mielenkiintoista ja osin haastavaakin! Ja sehän sopii minulle. Tässä kirjassa välillä ärsyynnyinkin mutta sopivissa määrin. Kiitos kommentistasi ja toiv saat leffavinkkini blogisi puolella. Olen huumassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tiedä. Välitin vain viestiä...

      Hyvänen aika, munhan piti etsiä CDON.COMilta sitä leffaa. Kiitos <3

      Poista
    2. Hui, toivottavasti on sinustakin hyvä :)!

      Poista
  3. Arosusi, Siddharta ja Demian kolahtivat kovaa teini-iässä. Myöhemmin olen lukenut lähes kaiken Hesseltä suomennetun. Hienoa, että tuot Hessen esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Hessen tuotantoa pitää kahlata mahdollisemman kattavasti. Onhan hän poikkeuksellinen kirjailija. Kiitos suuresti kommentistasi!!

      Poista
  4. Hassua kyllä, luin melko vasta Demianin alkukielellä ja olin ihan innoissani. Tiesin kyllä, että kyseessä on teinien (ja kenties okkultistien) suosima teos, mutta muhun kolahti ihan täysillä.

    On myös kutkuttavan hermeneuttista, että sun pirtaan teos oli itsekeskeinen ja naiivi! Musta taas tuntuu, että ihmisen pitäisi rehellisenä pysyäkseen muistaa sukellella syvälle itseensä :D

    Kirjassa on myös hauskoja lisätasoja, jos on perehtynyt jungilaisuuteen, ja ostin ihan täysillä Abraxasin polariteetin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kirjat uppoaa varmasti tiedostaviin teineihin mutta minusta nämä käy kyllä aikuisillekin. Tiedostaville tai ei :D. Mutta joo, minusta tarinassa oli jotain naiivia, mutta toisaalta se saattoi olla juuri tuon keskenkasvuisen pojan tarinaa, jonka vuoksi se toki oli hieman naiivia ja alleviivaavaa. Itsekeskeisyys minusta korostuu vielä enemmän seuraavassa kirjassa, jonka luin ja josta taas itse olin enemmän innoissani kuin tästä, ja josta en näköjään taaskaan ehtinyt kirjoittaa. Grr.

      Olen samaa mieltä, että itsensä tunteminen ja itsensä arvostus ynnä muu on erittäin tärkeää ja sanotaanhan ettei toista voi rakastaa jos ei rakasta itseään, mutta minusta näissä Hessen kirjoissa ihmiset keskittyvät painottaen juuri itseensä ja omaan ajatteluunsa, joka näin kristityssä, läheisen rakkauden sanomaa korostavassa ilmapiirissä kasvaneelle tuntuu silmiinpistävältä, oudolta ja vähän itse asiassa ikävältäkin!

      Kirjassa vilisee kyllä mielenkiintoisia mystiikkaan vetoavia sanoja, kuten Abraxas, joka viitannee taas tuohon perusideologiaan. Muutenkin Hessen sanojen käyttö, kieli on tällaiselle lukijanörtille yhtä juhlaa!

      Kiitos kovasti kommentistasi!!

      Poista
    2. Luulen, että mulla on mennyt vähän ohi se nuoren pojan naiivius kun pinnistelin ymmärtääkseni jungilaista symboliikkaa. Mutta hyvä kirjahan avautuu monilla tasoilla, joten ehkä luen kirjan taas kymmenen vuoden päästä jollain kielellä ja ajattelen siitä taas jotain toista. Hain teoksesta vähän polttoainetta hyvä-paha -dikotomian vastaiseen ajatteluun.

      Mutta tässäpä se onkin, vietän niin paljon aikaani siellä ei-kristityssä ei-lähimmäisenrakkautta korostavassa päässä uima-allasta, että voisi olla terveellistäkin käydä välillä pulahtamassa siellä toisessakin päässä. Olisi ehkä terveellistä, jos Demian olisi tuntunut hieman ikävältä, niin kuin sinulla!

      Enkä tarkoita sanoa, että itse viettäisin aikaa pahiksena :P Mutta käytän aikaa sellaisen ymmärtämiseen. Tämä nyt vielä tällaisena Demian-spinoffina, kun tulin melkein kateelliseksi, että koit outoutta! Ihanaa, kun voi keskittyä hyvään, luulen.

      Poista
    3. Hmm, ehkäpä siis joskus vielä palaan kirjaan jungilaiset symbolit mielessäni! Tuo taasen kuulostaa hyvälle, että löytää kirjan joka innostaa lukemaan sen useaan kertaan ja vielä omaa näkökulmaansa muuttaen.
      Minähän en tiedä missä altaassa uin, olen mallia uimme samassa altaassa mutta ehkä altaan keskellä on ihan hyvä pulikoida. mutta kukapa sen tietää.
      Ja niin, en usko osaavani keskittyä vain hyvään, koetan kyllä, sen uskotaan olevan voimauttavaa mutta löydän kyllä itseni säännöllisesti tarpomassa melko syvissä vesissä.
      Vesi tulla tupsahti symboliksemme joka paikkaa, se lienee sopivaa, vai mitähän sanoisi Herra Jung?
      Kiitos kihelmöivästä keskustelusta, piristää kovin, kun harvoin pääsee näistä ihan arjessa filosofoimaan!

      Poista
    4. Joo kiva välillä jutella kirjoista ja sen ohessa muusta, pitää käydä muiden blogeissa kun omassa on vaan löysää lätinää :D

      Ja pitää bongailla vaikka jonkun kirjablogista seuraava luettava kirja! Jatkakaamme harjoituksia.

      Poista
    5. Hyvää lätinää siellä sun blogissas on :). Kirjablogit on kyllä siitä kivoja että löytää erilaista luettavaa ja ottaa ehkä sellastakin lukuun mitä ei muuten tajuaisi tai "uskaltaisi". Jatketaan!

      Poista