Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa

Minullahan on semmoinen erikoinen suhde Murakamin kanssa, että fanitan niin hulluna ja sitten välillä vähän ihmettelen. Mutta en miettinyt montaakaan sekuntia haluanko lukea uusimman Murakamin suomennoksen Maailmanloppu ja ihmemaa, jossa on yksisarvisia (Tammi, 2015, suomennos Raisa Porrasmaa, ap 1985, kirja saatu kustantajalta). Mutta vähän emmin kun huomasin, että sivuja on 546.


Okei, on siis Maailmanloppu ja ihmemaa. Ne ovat kirjan kaksi näyttämöä ja kirja lähtee kiinnostavasti Yoko Ochidan piirtämällä kartalla, jossa maailmanloppu on havainnollistettu tiilimuurien sisällä olevaksi paikaksi, jonka keskiössä on muun muassa kirjasto.

Ensimmäisessä kappaleessa kirjan päähenkilö, yksin asusteleva mies, joka nauttii juomista, musiikista ja kirjallisuudesta ja työskentelee hieman nörtiltä kuulostavana Laskijana, astuu hissiin, josta ei ota selvää liikkuuko se ylös vai alas, vai pysyykö paikoillaan. Ihmemaan dystopiassa teknologiaa yhdistetään ihmismieleen, josta saadaan aineksia lähes rikosdraaman tyyliseen juonipohjaan.

Maailmanlopussa elämä on rajatumpaa. Päähenkilömies erotetaan varjostaan ja ohjataan silmämunat halkaisten lukemaan unia pääkalloista. Kullakin maailmanlopun henkilöllä on oma tietty paikkansa ja elämänkulku verkkaanlainen, seesteinen ja näin turvalliseksi selitetty. Pihalla kulkevat yksisarviset, jotka talven tultua alkavat kuolla, yksi toisensa jälkeen. Aivan kuten joka talvi.

Murakamin kirjoitustyylihän on loistava ja lukijaansa arvostava. Se on jatkuvassa liikkeessä ja tyylikkyys seuraa silti mukana. Koskaan et tiedä mitä seuraavalla sivulla tapahtuu. Rakastuin kirjan alussa kummankin maailman tunnelmaan, kuvailuihin, päähenkilöihin ja kaiken kummallisuuteen. Murakamin huumori kolahtaa minuun lähes räjähtävästi. Kuitenkin tarinan muututtua hiukan enemmän fantasiamaiseksi, muistuttaen jopa tietokonepelejä, kyllästyin pikkiriikkisen mutta jaksoin jatkaa, inhottavista verijuotikkaista huolimatta. Ja kirjahan kantaa loppuun saakka, tyylikkäästi, jopa surun kivun, ikävän jättäen.

Niinpä taas jatkan fanittamistani, ja ihmettelyä. Kirja on jälleen kerran kaikkea täydellistä ja samalla vähän liikaakin ja sitten taas hypetyksensä ansaitsevaa. Kaikille Murakamin fanittajille kirja on ehdoton mutta samalla dystopia/fantasialukijoiden kannattaisi kokeilla tätä kirjaa, varsinkin jos Murakami ei ole aiemmin tullut tutuksi. Fantasialukijoille tämän luulisi olevan klassikkokamaa. Kirja luo sellaisen maailman, jossa tietoisuus ja ihmismielen moninaisuus laitetaan tarkasteluun ja se tehdään ainutkertaisella tyylillä.


"Kukaan ei voi vahingoittaa muuria. Noustakaan sille ei voi, koska tämä muuri on täydellinen. Paina se mieleesi. Kukaan ei pääse täältä ulos. Siksi täällä ei ajatella turhia."

- Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa

Kommentit

  1. Fanittaminen ja ihmettely: kuvin kuvattu - ja samoin! Tämä odottelee vielä, en ole ehtinyt aloittaa, mutta uskon että tämä on sitä hyvää, jota kannattaakin hieman säästellä. Ihan mielenkiintoista lukea myös vanhempi Murakamin kirja parin käännöksenäkin tuoreeltaan ilmestyneen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olisi kyllä ollut ihana joululomakirja! Siis suklaata, villasukat ja taianomainen tunnelma! Uskon että ehkäpä fanitat ja ihmettelet :))! Kiitos kommentistasi <3!

      Poista
  2. Olet oikeassa, tämä olisi pitänyt säästää joulun vapaisiin, lukea omassa rauhassa jossain sopessa. Mitä ihmettä nyt keksin? Joulukirja ei voi olla riskikirja. Se on oltava täydellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, totta... Olen itsekin kohta samassa pulassa, sillä kirjapinoni yöpöydälläni on taittunut enkä ole tehnyt uutta tilausta saati ajatella kunnolla mitä! Oivoivoi, tätäkö se joulunstressi on :)?!

      Poista
  3. Haaveilen voivani lukea tämän vielä tänä vuonna, mutta saa nähdä jääkö se myös haaveeksi... Monta muutakin pitäisi nimittäin ehtiä lukaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on siis käänteinen lukupulma siellä :)! Mukavia lukuhetkiä!

      Poista
  4. Täälläkin fanitetaan ja ihmetellään tasapuolisesti, koska kirja on juuri minulla kesken. Olen lukenut sen englanniksi joskus vuosia sitten enkä (onneksi) muista juonta tai loppuratkaisua kovin tarkkaan, joten saan jännittää ihan rauhassa. :) Hyvin sanottu, että Murakamin kirjoitustyyli on lukijaa arvostava - sitä se todella on! Varman tyylikästä, viimeisteltyä ja samalla viihdyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja arvostava silläkin lailla, ettei pidä lukijaansa tyhmänä, vaan lähes monitaiturina. En ihan tajunnut tästäkään kirjasta kaikkia teknisempia osuuksia :D mutta en antanut sen häiritä! Enkuksi tämä olisi voinut olla tuolta osin vieläkin "lukijaa arvostavampi" :D!

      Poista

Lähetä kommentti