Linn Ullmann: Aarteemme kallis

Minulla on kaunokirjajumi. Siispä luen vaihteeksi tietokirjoja, joista tulevassa tuolla toisessa blogissani enemmän. Valitin miehelleni jumistani ja hän huomautti, että näkyyhän tuo luku kulkevan, kun luin samalla kuitenkin Linn Ullmannin Aarteemme kallis -kirjan (WSOY, 2012, pokkari verkkokirjakaupasta, suomentanut Tarja Teva). Niin, mutta se sisäinen tunne! Kun ei vaan luku maistu samalta. No onneksi syy jumiin on aika selvä ja eiköhän se tästä. Eikä pahaa tee lukea tietokirjojakaan välillä!


Linn Ullmann lähti virtuaaliseen ostoskoriini oikeastaan ihanan Leena Lumen suosituksesta (hänen lainauksensa löytyy muuten tämä pokkarin kannesta!). Se vaan, etten heti ymmärtänyt, että kyseessä on psykologinen trilleri/draama, mikä lie oikea termi, sillä sen tyylisuunnan kirjat harvoin kolahtavat minulle. Aarteemme kallis lähtikin minusta liian verkkaisesti liikkeelle. Huomaan lukevani nyt monta kirjaa kirjailijoista, jotka potevat kirjoituskriisiä ja myös tässä kirjassa yksi päähenkilöistä on tällainen kirjailija, adonis Jon. Perheeseen kuuluu myös ravintoalalla ruuhkaisesti työskentelevä äiti Siri, joka järjestää kirjassa 75 -vuotiaalle äidilleen vastoin tämän tahtoa synttärijuhlat (miksi, raivostuttavaa). Lisäksi perheeseen kuuluu hieman sosiaalisesti erikoinen tytär Alma, jota tulee vahtimaan Jonin silmiäkin kiehtova nuori Mille. Juhlien jälkeen Mille katoaa ja kaksi vuotta myöhemmin hänen ruumiinsa löytyy lasten etsiessä aarretta.

Kirja kiertelee ja kaartelee, ja siinä on myös hieman sitä toistuvuutta, mikä ei aina ole mieleeni. Välillä kirja omaisee minut todella mukaansa, kun taas välillä huokaisen tylsistymistäni. Kirjailijan kielen kanssa on sama juttu, mielestäni kirja ei pysy minulle tasaisena, tai sitten minä en pysynyt kirjan lukuaikana kirjalle tarpeeksi tasaisena. Nautin kuitenkin kirjan loppuun saakka ja varsinkin siitä syystä, että koin sen kuitenkin melko helppona kirjana, viihdyttävänäkin, ja aurinko paistoi ja saatoin lukea vielä ainakin tämän kirjan ulkona. Valitettavasti en kuitenkaan kokenut sitä koukutusta ja lumoa jota ilmeisen moni muu kirjasta on kokenut, joten ainakin toistaiseksi tämä kosketus Linn Ullmanniin oli riittävä.


Voi kun saisin lukujanoni äkkiä takaisin, sillä lukupinossani on niin niin ihania kirjoja, jopa kesken olevia,  joita sieluni janoaa mutta aivoni eivät vain pysty antautumaan...


"Millen pitkät hiukset hulmusivat vapaana, hänellä oli punainen sateenvarjo, punaiset huulet ja korkokengät  jotka lotisivat sateessa. Hän oli kiinnittänyt oikean korvan taakse valkoisen silkkipianin Sirin valkoisesta kukkapenkistä."

- Linn Ullmann: Aarteemme kallis

Kommentit

  1. Bleue, entä jos luit tämän väärään aikaan? Olen joskus katunut, kun olen lukenut jonkun kirjan silloin kun ei ole sen aika ja sitten siitä on tullut kiroitettua vähän nuivaa tekstiä. Tosin harvoin pahasti sanon, sillä kirja ei maistu yhtään, en sitä jatka.

    Minusta tämä oli valtavan kiinnostava ja luin rivien välitkin! Luin Ullmanilta vastikään toisenkin, mutta ei se ollut ihan Aarteemme kallis, mutta ehdottomasti vahvaa Ullmania. Nyt jo kolmas Ullman odottelee tuossa...Olen siis syntynyt lukemaan kaikkia erikoisia, kuten Koch, McEwan, Ullman...;)

    (Lukujumi on rankka juttu ja yleensä käytän siihen avuksi dekkaria.)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan, ettei nyt ollut siitä kyse. Voi olla että aika hieman sävytti kirjaa mutta en usko, että olisin tästä lumoutunut parhaimmillanikaan. Tätähän pystyin nyt lukemaan, joka toivottavasti ennaltaehkäisee pidemmän jumin :D!
      Kiitos kommentista, olitpa nopea! Ja tosissaan kirjan kannessa oli lainauksesi :))! Nämä löydöt aina ilahduttaa!

      (kohta dekkaria tv-formaatissa, eli Midsommeria sunnuntaihin!)

      Poista
  2. Lukujumi on kamala juttu. Minulle se on suorastaan tappava juttu, käytän niin paljon aikaa lukemiseen... Se juttu, mitä rakastaa, niin se ei tunnukaan hyvältä! En onneksi silti lue väkisin, sillä silloin hyväkin kirja voi tuntua peeltä, vaan silloin keksin jotain muuta: neulon, katson sarjoja ja elokuvia, tapaan enemmän ystäviä. Sitten jossain vaiheessa tulee vaan se kutkuttava tunne, että nyt tekisi mieli lukea. Joskus menee vain pari päivää, joskus viikko. Mutta aina se tunne sieltä tulee. Onneksi. Niin se tulee sinullekin, ihana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aika tylsä juttu. Mut kyl se tästä! Onneksi on tietokirjoja apuna :)!

      Poista
  3. Hmm. Sait minut mietteliääksi. Mietin nimittäin, että mitä ottaisin luettavakseni Norjaan tässä joskus hieman myöhemmin. Ajattelin Ullmannia, jota en ole vielä lukenut, mutta nyt tuntuu, että saatan haeskella vielä muitakin norjalaisia. Ullmanninkin aika tulee kyllä joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gulp. Mutta mutta. Voihan se olla että sinulle kolahtaakin ja kovaa. Olen tälle tyylisuunnalle vain hieman allerginen. Toisaalta tämä voisi olla lomalukemisena (?) ok, jos ei koe tätä raskaana (itse koin aika helppolukuisena)... Että tämä oli vain yksi kokemus :D!

      Poista

Lähetä kommentti