Carol Shields ja Blanche Howard: Kuiva kausi

Kuin olisin ystävän seuraan istahtanut. Kärsin toista viikkoa ilkeästä lukujumista, siis sellaisesta, että kun avasin ihanan kirjan ei lukemisestani tullut mitään, vaan ajatuksiini pääsivät kaikki ne asiat jotka stressasivat arkeani. Mutta sitten alkoi stressi helpottaa ja tartuin mahdolliseen lohtukirjaan Carol Shieldsin ja Blanche Howardin Kuiva kausi (Otava, 2015, suomennos Hanna Tarkka, ap. 1991, kustantajalta). Oli kuin tosiaan olisin ystävän seuraan istahtanut.


Löysin jossakin lukio-/yliopistoikäisenä Carol Shieldsin kirjat ja muistan lumoutuneeni niistä. En voinut käsittää miten joku voi kirjoittaa niin täydellisiä kirjoja. Siitä alkoi luottosuhteeni Shieldsin kanssa. Valitettavasti en ole vain lukenut hänen kirjojaan pitkään aikaan, vaikka yksi novellikokoelmakin on hyllyssäni lukemattomana! Joten kun huomasin Kuivan kauden syyskatalogissa, kävi käsi nopeaan (Rastitan katalogiin aina parhaimmat! Syy miksi katalogit tulisi olla paperiversiona!), vaikkakin mietin, että kukahan tämä Blanche Howard ja kirjan kopsahtaessa postilaatikkooni hieman huolestuin siitäkin, että kirja on kirjoitettu kirjemuodossa.

Mutta kirja on aivan ihana! Kirjassa keskustelee jo teini/aikuisiän kynnykselle kasvaneiden lasten vanhemmat, siis pariskunta, aviopari (ei enää "pelkkä vanhemmat"). Pitkään kotiäitinä ollut Jocelyn on kouluttautunut juristiksi ja lähtee vuodeksi toiselle puolen Kanadaa edistääkseen työttömien ja köyhyydessä elävien naisten asemaa. Samaan aikaan työttömäksi jäänyt arkkitehti Charles jää teinineen kotiin ja opettelee niin ruuanlaittoa kuin runojen kirjoittamistakin. Mutta selviääkö parisuhde lähes vuoden selibaatista? Miten käy, kun keskustelu muuttuu kasvoikkain käydystä dialogista kirjeenvaihtoon? Entä miten paljon yksilö kasvaa yhden vuoden aikana ollessaan yksin omasta toiminnastaan vastuussa?

Kirjan juoni on valloittava. Sen ympäristö on bien sûr ihanan turvallinen, lämmin ja huumori kukkii rennolla tavalla- nauroin ääneen! Kun luen kirjeitä, ajatukseni ja tunteeni pomppivat kulloiseenkin näkökulmaan kuin tennispeliä seuraten... Ahmin kirjan kahdessa päivässä- älä vain keskeytä pahassa kohdassa tai saat tulta tuta! Kuinka se kehtasi? Ei voi olla totta! Ethän vaan?! Siis nyt meni yli! Voih...!

Mutta ehkä silti sydämeni sykki eniten Charlesin kirjeiden kielelle, sen syvyydelle. Vasta lopuksi luin kumpi kirjailijoista on kirjoittanut Charlesin, Chasin, osuuden- ja yllätyin. Ja hymyilin. Voi miten ihana kirja! Voi miten ihana uppoutua taas kirjojen lumoon! Fantastique!


"Panen tämän tulemaan erikoislähetyksenä, koska minusta meidän on aika lyödä sumentuneet päämme yhteen ja sanoa: Helvettiin koko saatanan komissio ja helvettiin tällainen tilanne, että asumme eri puolilla maata. Me olemme jumalauta menossa hyvää vauhtia kohti katastrofia, ja nyt on kysymys parista lapsesta ja paristakymmenestä yhteisestä vuodesta.

Chas

Ja helvettiin ne violetit saappaat."

- Carol Shields ja Blanche Howard: Kuiva kausi

Kommentit

  1. Arvasin, että pidät kirjasta! Minäkään en ollut kuullut mitään Howardista tätä ennen, mutta yhteen nämä ystävät kirjoittavat erinomaisesti. Tämä on kuin kesympi versio Shriverin avioliittoromaanista Kaksoisvirhe, joka todellakin pyörii tenniksen ympäirillä, siinä vain lyönnit ovat tiukemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvin kirjoittivat! Välillä kyllä nauratti sekin ajatus että ovatkohan kirjoittaneet tämän kirjetyylillä ja mitkä reaktiot on kukin lisäsivu saanut toisessa :D. Lopussa varsinkin oli sellaista lähes "kilpailua"!
      Huumaannuin tästä kirjasta ja tartuinkin tähän Nyt siitä syystä, miten kuvailit tätä muistaakseni Lumiomenan tontilla :)!

      Poista
  2. Yllätyin kovasti löytäessäni tämän kirjan kustantajan sivuilta. Atwood, Shields ja Oates ovat minulle tärkeitä. Kuiva kausi on hyvä, vaikka en erityisemmi välitä kirjeromaaneista ja avioliittodraamakin tylsistyttää. Pariskuntakin tympi minua, mutta Charles viehätti silti enemmän, vaikka olikin nössö. Siitäkin huolimatta pidin tarinasta. Se on kaksi eri asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja herätti sopivasti erilaisia tunteita, myös ärsytystä! Tykkäsin kovasti! En olisi varmaan tarttunut kirjaan jos olisin tajunnut, että on kirjeromaani mutta itse asiassa tämähän olikin hyvin rullaava kirja, ja kirjemäisyys sopi siihen hyvin.
      Kiitos kovasti kommentistasi :), huomaan, että kirja jakaa mielipiteitä!

      Poista

Lähetä kommentti