perjantai 21. elokuuta 2015

Kari Hotakainen: Henkireikä

Hihkaisin ilosta, kun huomasin, että Siltalalta on ilmestymässä syksyllä uusi Hotakainen (2015). Sainkin kirjan jo ennakkokappaleena kesällä ja luin sen kesälomani ratoksi. Henkireikä on taattua Hotakaista, joskaan ei minusta yllä edellisen Luonnon laki tasolle, joka oli minusta loistava.


Nyt joku teistä sanoo, että edellinenhän oli Kantaja, ja niinpä olikin. Mutta itse asiassa Henkireikää lukiessani minulle tuli olo, että Kantaja oli Henkireiän sideshow, sivukirja, josta en oikein osannut kirjoittaa mitään muuta kuin että hyvä.  Osannenko tästä sen paremmin?

Henkireiässä on kuitenkin hitusen enemmän tarkkasilmäistä elämän analysointia- ja tutulla miesmäisellä näkövinkkelillä. Henkireiän pääosissa on poliisi, joka tuumailee ihmismieltä ja käyttäytymistä suorasukaisella ja hauskalla otteella. Poliisi käy laulamassa kuorossa, jossa laulaa myös suntio, joka tunnustuksia hän hieman vaivaannuttavasti joutuu kuulemaan. Lisäksi kuoroon kuuluu eräs parturinainen, jolle suntio myös paljastaa nolon salaisuutensa. Suntio nimittäin varastaa vainajien luksusvaatteita ja "kierrättää" ne vaimonsa ommeltavaksi juhlapuvuiksi. Parturi saa aihetta kiristykseen, joka johtaa rikospoliisille tyypilliseen ammatilliseen maastoon.

Luin Henkireiän jo noin kuukausi sitten, enkä oikein enää tarkasti muista kirjasta muuta kuin sen, että nautin sen ääressä olemisesta, uskomatonta kyllä, jälleen kerran. Ajattelin jopa lukea kirjan heti uudestaankin, mutta sitten kirjapinoni kasvoi... Kirjassa oli moniakin kohtia, joita halusin pistää ylös tai joille nauroin ihan ääneen. Kirja oli myös moniääninen ja kuvasi hauskasti sitä mitä kaikkea yksi ihminen onkaan, kun sitä eri vinkkeleistä katsoo. Kirjassa ihmistä kuvataan venäläisenä maatuskana, jonka sisältä löytyy aina vaan uusia kerroksia ja lopulta se pienin, jota ei ehkä kukaan kunnolla tunne. Se, joka saattaa syyllistyä vaikka rikokseen. Mieleeni tuli eräs rikosluento, jossa psykiatri kuvaili useimpien rikosten tekijöiden olevan tavallisia tyyppejä, jotka on ottaneet pari liikaa ja "sitten vaan napsahti". Lukekaapas ihan itse tämä luotettava Hotakainen, nyt, tai viimeistään isänpäivänä.


"Jos ihminen itse saa kertoa luonteestaan, hän ilmoittaa usein jonkun postiivisen piirteen. Vaikka näin: olen aika huumorintajuinen ja sosiaalinen.
Kun tämän samaisen ihmisen luonnetta kysytään hänen tuttaviltaan ja läheisiltään, he saattavat sanoa: sellainen harkitsevainen ja ehkä vähän sulkeutumut se on. Hyvä. Mutta nyt huumorintajuinen ja sosiaalinen hävisivät. Ja entäpä jos samaisesta ihmisestä kysytään luonnehdintaa työpaikalta, vaikka hänen pomoltaan. Tämä saattaa tdeta ykskantaan: tosikko ja ahkera."

- Kari Hotakainen: Henkireikä

2 kommenttia:

  1. Luin keväällä Kantajan ja innostuin jatkamaan Hotakaisen parissa. Pidin jälleen lukemastani. Yllättävän monitahoinen tarina.

    VastaaPoista