Alice Hoffman: Aavikon kyyhkyset

Minä kärsin lukujumista. Viikko on mennyt minimaanisella sivumäärällä ja olen yrittänyt tarpoa kesken olevia pois alta ja toivoa, että edessäni olisi jotain ihanaa luettavaa. Tätä kirjaa aloitin jo joululomani alussa, eli luin Alice Hoffmanin Aavikon kyyhkysiä puolitoista kuukautta. Kirja ei kuitenkaan ole yhtään huono vaan oikeasti tämä kirja imaisee ja lumoaakin mutta elämäni pienten lasten kanssa on niin heilahtelevaa, ettei aikani 623 sivun kirjalle ole aina yleensä suotuisa. Olisin halunnut upota tähän maailmaan päiväkausiksi ihan rauhassa mutta se ei vain ole nyt mahdollista.


Kirja kertoo vuodesta 70-77. Siis ei 1970 vaan 70. Se on siis melkoinen aikamatka Masada nimiseen linnoitukseen, jonka roomalaiset piirittivät kapinnallisten hallitessa sitä. Kirja on kirjoitettu kirjailijan sanojen mukaan historoitsija Josefuksen avulla ja tarina kerrotaan naisnäkökulmien kautta. Tarina vie lukijansa melkoisen ihmeelliseen vanhaan maailmaan ja kirjailija kuvailee ympäristöä, ihmisiä ja tapahtumia uskomattoman kauniilla ja jopa mystisellä tavalla. On todella vaikea kuvailla tätä kirjaa, koska se on niin laaja. Kirja etenee neljän juutalaisnaisen kautta ja tarinat ovat myös täynnä muinaista magiaa ja lääketiedettä. Samalla kirjassa kuvataan ihmisyksilön peruselämää ja tarpeita. Rakkaudella, lisääntymisellä ja seksilläkin on kirjassa (ja ihmiselämässä) oma tärkeä sijansa. Yksi tarinoista esimerkiksi kuvaa Azizaa, joka syntyy tytöksi mutta ryhtyy poikasoturiksi.

Koska lukukokemukseni oli repaleinen, osa kirjasta jäi minulla huonommalle ymmärrykselle. Harmittaa, etten löytänyt pitempi kestoista keskittymistä tähän kirjaan, sillä se varmasti olisi sen ansainnut. Hoffman kirjailijana kyllä herätti tällä merkkiteoksellaan huomioni ja valtava työ mikä kirjan teossa näkyy on lähes hengästyttävää. Kieli on runsasta ja kuvailut hyvin moninaisia. Vaikka kirjan tarinat ovat kiinnostavia ja taitavasti kirjoitettuja, olisin nauttinut ehkä tiivistetymmästä lopputuloksesta. Mutta kyseessä on erikoinen kirja, ja ketä historia tuolta ajalta kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Näin blogimaailmassa toki jäin miettimään onkohan blogisti-assyriologi lukenut tätä ja mitä ihmettähän hän tästä kirjasta ajattelisikaan!


"Tartuin Erania niskasta, ja yhdessä juoksimme kauas siitä paikasta, kovaa vauhtia kuin hevoset. Pöly tuprusi, ja tamaanit koloissaan kätkeytyivät meiltä. Kullanruskeat pöllöt nousivat siivilleen kallioilta; hiirenhäntälepakot hylkäsivät jujubapuitten oranssinruskeat hedelmät ja lehahtivat ilmaan pilvenä, jossa erottui vain viuhtovia siipiä."

- Alice Hoffman: Aavikon kyyhkyset (Gummerus, 2014, suom. Raimo Salminen, kirjastolaina)

Kommentit

  1. Tuo kirja oli raskas lukea, kyllä se jumitti minuakin. Ajankuva oli kuitenkin tarpeeksi mielenkiintoinen. Jos olet lukenut Kate Atkinsonin Elämä elämältä ja pitänyt, suosittelen kokeilemaan Alice Hoffmanin Punaista puutarhaa. Se on tekijän tutumpaa tuotantoa ja upea kirja. Vaikka siinä henkilöt vaihtuvat, niin se muodostaa ehjän kokonaisuuden. Siinä on maagista realismia hippusina ja välillä enemmänkin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla! Oli kiinnostava kuulla, että koit kirjan raskaslukuiseksi. Kirja oli niin runsas. Otan vinkkisi ilolla vastaan, vaikken ole Kate Atkinsonia koskaan lukenutkaan :).

      Poista

Lähetä kommentti