Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Jos olisin lukenut pinon vuoden kotimaisia uutuuksia voisin todeta kirjablogistimaisesti, että tässäkö vuoden paras kirja? En ole, mutta totean, että omassa rajallisessa otoksessani, kyllä. Ja huomaa, etten kirjoittanut esikois-.


Pajtim Statovci Kissani Jugoslavia (Otava, 2014, messuostos) kertoo Suomeen maahanmuuttaneesta Bekimi nimisestä pojasta ja hänen Jugoslavian maaseudulla kasvaneesta perheestään. Kirjan tarina kertoo maahanmuutosta, sodasta, kulttuurien välisistä eroista, sopeutumisesta, väkivallasta ja mielen kestävyydestä äärimmäisissä muutostilanteissa. Kirja on varsin moniääninen ja antaa näkökulmia muun muassa edellä mainittuihin asioihin. Tarina alkaa hieman provosoivastikin kahden saman sukupuolen välisellä irtoseksikuvauksella, mikä oli mielestäni aika erikoinen valinta. Sillä vaikka kirja sivuaa hyvin korrektilla ja arkisella tavalla homoseksuaalisuutta, niin se ei ole lainkaan kirjan pääteema.

Kirja on kirjoitettu kauniisti, jopa upeasti. Kirjaa lukiessani ajattelin, että viimeksi tähän moninaisuuteen (maisemien, henkilöhahmojen, juonen kuvausten taituruus ja kokonaisuuden eheys) ovat pystyneet Katja Kettu ja Sofi Oksanen. Statovcilla on taito kertoa tarinaa helpon oloisesti mutta hyvin napakasti lukijan otteessaan pitäen. Kirjan luvut ovat juuri sopivat pituiset ja niiden kerronta vaihtuu minulle juuri sopivalla tahdilla. Kuten moni jo ehkä tietää, kirjassa on myös hippunen maagisuutta, vai olisiko se slaavilaisuutta? Siis sitä, että kirjassa seikkailee myös erittäin taitavasti ja hyvällä maulla kissa ja käärme, joista varsinkin kissalle on annettu hyvin ihmismäisiä piirteitä, kuten taito puhua- joskin samalla kissamaisen charminsa säilyttäen. Eläinhahmot voitaisiin spekuloida symbolisoivan moniakin kirjan teemoja, kuten klassisesti laajemmin hyvän ja pahan taistoa, Bekimin perhetaustoja, seksuaalista/sukupuoli-identiteettiä tai jopa kansalaisuusasioita. Jokainen lukija voi varmasti keksiä asialle omia selityksiä. Tai ehkäpä eläinhahmo(t) ovat osittain päähenkilö(ide)n mielen tuottamia illuusioita, jotka olivat kokijalleen hyvin todellisia, mutta lukijalle pelkkää harhaa.

Kirja sai toki myös minut miettimään, kuinka paljon kyseessä on fiktiivinen elämänkerta, vaikken kirjailijasta oikeastaan tiedä yhtään mitään muuta kuin mitä kirjan kannessa ja kustantamon sivuilla lyhyesti kerrotaan. Kirjaan on sijoitettu paljon näihin annettuihin tietoihin osuvia seikkoja Bekimin elämään, joka voisi olla näin jälkeenpäin ajateltuna hieman ärsyttävääkin, mutta en minä sitä niin lukiessani kokenut. Tällaisia maahanmuuttokuvauksiahan on viime aikoina ollut paljon tarjolla ympäri maailmaa, onneksi nykyään myös meidän kulttuuriamme koskettaen. Kirja tuo myös hieman mieleeni aiemmin varsin kehumani Qais Akbar Omarin (esikois!)kirjan, joka taas on selvemmin omaelämänkerrallinen.

Kissani Jugoslavia -kirjan kansi on upea. Kuten myös nimi. Ja olen varsin onnellinen, että myös sisältö oli kantensa arvoinen. Nyt, kun kirjan lukemisesta on kulunut joitakin päiviä, olen hieman tyhjä. En ole varma johtuuko se siitä, että kirja on hieman synkkä loppuaan kohti, vai mistä. Kirjan alussa olin varsin haltioissani (esimerkiksi ne sulavat kissakuvaukset, todella taidokkaita!) ja luin kirjaa melkoisella janolla, aina välissä miehelleni huokaisten, että enpä olisi uskonut miten hyvä kirja onkaan, vaikka ennetunnekin oli jo hyvä. Odotan mielenkiinnolla miten muistan tämän kirjan jatkossa, ja mitä ehkä kertoisin tästä kuukauden päästä. Tämä kirja olisi myös oikein hieno lukupiirikirja ja tästä saisi varmasti paljon keskustelua aikaiseksi. Odotan suurella mielenkiinnolla millaista Statovci kirjoittaa seuraavaksi. Ehkäpä toivoisin tämän maagisen otteen säilyvän tai jopa säkenöivän lisää.

Ja arvatkaa, tätä tekstiä kirjoittaessani ja lainausta etsiessäni, haltioiduin taas Kissani Jugoslaviasta uudestaan! Kirjabloggaamisen onni!

Kirjaa on luettu muun muassa myös näissä blogeissa: Lumiomena, Lukuneuvoja ja Reader, why did I marry him? .


"Miehen nimi oli Bajram, ja hänen nimensä tarkoitti juhlaa. Hän oli harteikas mies, hänen ruumiinsa oli jäntevä ja kookas, askeleissa oli miehekästä pontta, jukevät rintalihakset erottuivat tummanpunaisen kauluspaidan läpi ja muhkeat pakarat eivät tahtoneet mahtua hänen housuihinsa, kun hän käveli taloomme johtavaa tietä ja tähyili ympärilleen kuin paikantaakseen minut. Hiekka rapisi hänen askeltensa alla, ja hänen suustaan tuleva tupakansavu asettui seisomaan ilmaan kuin raska pöly."

- Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Kommentit

  1. Minäkin aion lukea tämän aivan lähiaikoina, ja olikin ihanaa lukea ihastunut kirjoituksesi. Siitä lähtien, kun Kissani Jugoslaviasta ensimmäisiä kertoja kuulin, olen aavistellut että tämä voisi olla ihan minun kirjani. Toivottavasti aavistus pitää paikkansa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan näin sillä itselle sopivan kirjan löytäminen on mahtavaa :). Ja kiva, että kirjoitukseni piti mielenkiintosi vielä yllä!

      Poista
  2. Tämän vuoden parhaimmistoa minunkin mielestäni kaikkine kummallisine eläimineen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihastuttavine ja hieman niljaisen pelottavineenkin! Parhaimmistoa, ehdottomasti :).

      Poista
  3. Minä olen kauhean huono lukemaan uutuuskirjoja ja kotimaista kirjallisuutta tulee muutenkin luettua liian vähän. Taisit tällä kirjoituksella kuitenkin "myydä" tämän kirjan minulle, täytyypä napata se kirjastosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu-Elina, olen itse samaa täälläkin sanonut. Minulla on pari kotimaista kirjailijaa, joita seuraan mutta enemmän tulee luettua ulkomaisia kirjoja. Mutta voisi todeta, että tätä kirjaa uskaltaa lähes suositella :)!

      Poista
  4. Ihana kuulla, että sinäkin pidit Kissasta. Jossain määrin kun sitä olen mainostanut, niin oli vähän sellainenkin fiilis, että jospa et pidäkään. Huh, se huoli pois.

    Tässä romaanissa on paljon aineksia, mutta ei liikaa. Ja mikä parasta, jokainen lukija voi löytää siitä myös oman kissansa. Vääriä kissoja ei ole. Erilaisia on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvähän tämä :). Sinulla on hyvä maku :))!
      Tämä kirja on kyllä varmasti kissaihmisille kissaviittauksineen taas omalla tavallaan merkityksellisempi. Jotenkin ne kissojen eleiden ja liikkeiden kuvaus, jopa turkin tuntu... :).

      Poista
  5. Hei!

    Olen kirjallisuuden opiskelija Itä-Suomen yliopistossa ja teen pro gradua Kari Hotakaisen teosten vastaanotosta kirjablogeissa ja ammattikritiikissä. Teokset ovat Luonnon laki, Jumalan sana, Ihmisen osa ja Juoksuhaudantie. Tutkin sitä, miten edellä mainittuja teoksia on arvotettu.

    Olen huomannut, että sinulla on kirjoituksia joistakin näistä teoksista. Kaipaan kuitenkin enemmän tietoja sinusta, jotta voisin muodostaa lukijakuvaa. Kaikkia tietoja käsitellään luottamuksellisesti. Käytän lopullisessa työssäni nimimerkkiäsi. Tarvitsisin sinusta seuraavia tietoja: ikä, sukupuoli, ammatti, koulutus ja asuinpaikkakunta. Lähetä tiedot sähköpostiini mahdollisimman pian: helipaa@student.uef.fi.

    Jos kaipaat lisätietoja tutkimuksestani, vastaan tiedusteluihin mielelläni. Kiitos vastaamisesta!

    Terveisin
    Heli Paakkunainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kieltäydyn ystävällisesti kunniasta osallistua graduusi. Onnea tutkimuksellesi!

      Poista
  6. Kissani Jugoslavia kiinnostaa minua. Sain kirjan joitakin viikkoja sitten ja odottelen sopivaa hetkeä. Kuvauksesi on hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Ulla! Toivottavasti pääset lukemaan mahdollisemman pian :)! Ihania lukuhetkiä!

      Poista
  7. Todella taitavasti rakennettu kirja, jossa paljon intohimoa ja erityisiä ratkaisuja. Palolla kirjoitettu ja palolla luettu. Palolla koettukin, voisi sanoa, sillä jonkinlaisen polttavan jäljen tämä kirja jättää jälkeensä. Kuten sanot osuvasti, saas nähdä miten pitkä ja millaiseksi se jälki aikajänteellä on.

    Minulla tämä on ehdottomia ykköskirjoja kotimaisen kirjallisuuden parissa tänä vuonna. Onneksi luin tämän enkä viilettänyt ohitse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Olin iloinen, että kirjankasi oli sellainen, että se kutsui luokseen. Ehdottomasti viime vuoden kotimaisten parhaimpia (mitä itse luin).

      Poista

Lähetä kommentti