sunnuntai 17. elokuuta 2014

Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti

Olen kesän aikana taas muistanut pokkareiden ihanuuden. Miten kätevää se on, kun kirja on kevyt ja mukava käsissäni. Ostin kesälomareissullamme itselleni pokkarina Jhumpa Lahirin Tämä siunattu koti (Tammi, 2001, suom. Kersti Juva, pokkari), sillä kirjablogeissa tämä minulle ennestään tuntematon kirjailija on vilissyt postauksissa yhtä villisti kuin Tove Janssonin kesäkirja.


Ja kylläpä kannatti lukea. Kirja sisältää yhdeksän novellia, jotka kuvaavat erilaisia pieniä ja isojakin tilanteita (maasta muuttaneiden) intialaislähtöisten ihmisten arkielämässä. Jhumpa Lahirin taidot kuvailla ihmisiä ja heidän aatteitaan on todella taitavaa. Tarinoihin kuuluu myös jännällä tavalla jotain kummallista, ripauksella hyvää huumoria. Tähän kun liittää sen, että lukija pääsee tutustumaan intialaiseen kulttuuriin (myös ruokakulttuuriin, joka on mielestäni hyvin kiinnostavaa aina) ja ajattelutapaan, lukukokemus oli lähes täydellinen. Ja nyt on jo aika ilmaista, että minä pidän nykyään novelleista. Oikeastaan työpäivien jälkeen yhden novellin lukeminen oli oikeastaan ihan supermiellyttävää. Sopivan kiva ja lyhyt kokonaisuus, joka irtautti omasta arjesta kokonaisella tarinalla muttei ollut kuitenkaan liian työläs luettavaksi väsyneillä silmillä.

Mutta mitähän minä tarkemmin näistä novelleista teille jakaisin? Olin yllättynyt miten otteessaa ne minut pitivät. Jokaisessa novellissa tuntui olevan todella koukuttava päähahmo, tai useampikin ja välillä he olivat hyvinkin persoonallisia. Kirjailijan monipuolisuus ja kyky muuntautua tarinasta toiseen kiehtoi. Toisissa novelleissa kosketettiin syviäkin kipukohtia, kuten synnytyksessä menetettyä lasta, ja samalla luotiin elämään toivoa, että jos jokin pienikin asia olisi toisin, saattaisi onnellinen elämä jatkua traumasta huolimatta. Ja taas toisaalta Jhumpa Lahiri ei luonut liikoja pilvilinnoja ja onnistui pysymään realistisena. Ja oikeastaan se ehkä olikin minusta se kiehtovin asia: useissa tarinoissa arki jatkui tasaisen tylsää arkena, vaikka pikku vipinää saattoikin henkilöille tapahtua.


"'Lippu kuussa! Eikö se ole hienoa!'
'Niin.'
Nyökkäsi sitten peläten sitä mitä tiesin jo odottaa. 'Niin rouva.'
'Sanokaa: "hienoa"!' "

Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti

lauantai 16. elokuuta 2014

Alexander McCall Smith: Botswanan iloiset rouvat

Täällä ollaan vielä, vaikka postaustahtini on hidastunut syystä, että olen palannut töihin. Kirjojen lukeminen on siis hiljaisempaa mutta vieläkin hiljaisempaa on jaksaminen ja ehtiminen kirjoista kirjoittamiseen. Kaiken lisäksi pidän Sinisen keskitien lastenkirjablogin päivitystä hieman tätä sivupolkuani tärkeämpänä niin... 

Siispä en voi olla ihmettelemättä miten tämä aikuiskirjablogini, kaikesta hiljaisuudestaan (ja ulkoasun huolimattomuudesta) huolimatta kerää useita satoja käyntikertoja per päivä ja joitakin tekstejäni oli käyty katsomassa jo tuhansia kertoja, joka on lastenkirjablogini puolella lähes ihme. On siis tosi jännä huomata, miten paljon kirjat ja kirjablogit kiinnostavat ihmisiä, kun tällainenkin pikkuinen blogintekele kerää jonkun harhailijan puoleensa! Tämä tilastojen hämmästely sai minut taas kirjoittelupoluilleni, joten kiitos kuuluu teille piipahtajat!


Mutta se siitä ihmettelystä! Luin vielä kesälomani lopuksi toisen McCall-Smithin kirjan Botswanan iloiset rouvat (Otava, 2011, pokkari, suomentanut Jaakko Kankaanpää). Kaksi kesässä on aika hyvä tahti, sillä pikkuisen jo toisen kohdalla puudutti mutta silti luku oli mukavaa. Tässä kirjassa Mma Makutski aloittaa tanssiharrastuksen ja löytää näin tulevan aviomiehensä. Myös Mma Ramotswe kohtaa aviomiehensä, mutta menneisyydestä. Kirja on jälleen kerran hyvää pohdintaa elämän kulusta ja samalla myös herättely moraalisten asioiden ääreen. Ja samalla kirjailija muistuttaa miten me kaikki olemme taipuvaisia pahuuteen ja vahinkojakin sattuu. Kukaan ei liene kykeneväinen pelkkään oikein toimimiseen. Näinhän se on.


"Rehellisyydestä, teestä ja keittiön tavaroista"

- ensimmäisen kappaleen otsikko kirjasta Alexander McCall Smith: Botswanan iloiset rouvat