Siri Hustvedt: Säihkyvä maailma

Satuin saamaan käsiini kirjaston pikalainana Siri Hustvedtin uusimman Säihkyvän maailman (Otava, 2014, suomentaja Kristiina Rikman). Bloggaajat (mm. Lumiomena, Leena Lumi ja Ilselä) olivat pitkälti pettyneitä tähän kirjaan mutta mielestäni esittelyt kuulostivat sen verran erikoisilta ja tunteikkailta, että paloin halusta lukea kirjan itse. (tavallista päättelyä tällaisille vastarannankiiskeille)


Säihkyvä maailma kertoo 2000-luvun vaihteessa menehtyeestä Harriet, "Harry" Burdenista, naistaiteiljasta, joka ei ole omasta mielestään päässyt läpi New Yorkin taidepiireissä siksi, että hän on nainen. Kirja on ikään kuin tutkimus tästä mystisestä, isokokoisesta, taidemyyjän vaimon elämästä, jonka kokoaa kirjassa I.V. Hess (jonka ajattelin olevan vitsillä Siri Hustvedtin pseudonyymin, koska kirjassa leikitellään tällä asialla). Hess saa käsiinsä taiteilijan aakkostettuja päiväkirjoja ja lisäksi hän haastattelee kattavasti Harrya tunteneita ihmisiä. Harry on nimittäin tehnyt aikanaan erikoisen kokeilun. Hän on saanut kolme eri miestaiteilijaa esittelemään teoksiaan omanaan ja lopulta oli tarkoitus, että taiteilija paljastaisi olleensa teoksien takana. Kirjan juoneen kuuluu monenlaista sivujännitettä, niin kuin elämään yleensä, mutta pääasiallisesti kirjan teemoja ovat mielestäni taitelijapiirit (New York:ssa) ja sukupuolen vaikutus taiteen kokemisessa. Taiteesta puhumista (kirjan sävy on keskusteleva) Siri Hustvedt sävyttää erilaisilla (mm.) filosofisilla ja neuropsykologisilla tutkimuksilla ja teoksilla, jotka ovat ymmärtääkseni ihan oikeasti löydettävissä (mukana oli ilahduttavasti myös uudehkoja suomalaistutkimuksia!). Useampi bloggaaja on kirjoituksissaan kertonut ärtyneen viittauksista (ja tarkemmin lisähuomioista, joita teoksen kokoaja, I.V.Hess tekee) tai kavahtaneen niitä, mutta minulle viittaukset ovat hyvin mielenkiintoisia, tekivät kirjasta itse asiassa huomattavasti mielenkiintoisemman kuin perusromaanit yleensä ja itse viitteitä/lisäinfoja on paljon vähemmän kuin olisin odottanut (tai "pelännyt)". Kirjassa on myös paljon kielellistä leikittelyä ja pohdintaa (ja kritiikkiä), joka hykerrytti ja hauskuutti minua lukijana.

Minä pidän Säihkyvästä maailmasta. Siinä on mukavaa haastetta ja erilaisuutta tavalliseen kuviteltuun kaunokirjaan. Hustvedt on tehnyt valtavan työn keksiessään näin monipuolisen kirjan. Kirjassa on myös samaa taiteellista kuvailua ja kuvittelua kuin Kaikki mitä rakastin -kirjassa, jossa Hustvedt on taitava. Kirja siis tarjoaa kaunokirjan lisäksi useita visuaalisia taidekokemuksia, jotka itse asiassa kuulostavat aika voimakkailta jos ne oikeasti pääsisi oikeasti kokemaan. Valitettavasti en ole tainnut lukea yhtään hyvää loppua Hustvedtin kirjoissa (KMR kesken) ja sama toistuu myös tässä. Loppu on mielestäni yllättävän imelä ja perinteinen verrattuna siihen mitä kirja muuten nokkeluudellaan edustaa. Mielenkiintoinen kirja ja mielestäni tämä on taas helppolukuisemman oloinen kuin (kesken oleva) KMR, sillä Säihkyvä maailma etenee aika lyhkäistenkin kappaleiden (tai "selontekojen") kautta, joka on minulle hyvä juttu. Kokonaisuus oli minulle selkeästi luettavissa jne (4?/5). Myös Omppu blogissaan Reader, why did I marry him? piti kirjasta kovasti. Pidän kirjoista, jotka saavat minut ajattelemaan ja tämä kirja poiki jo yhden hyvän keskustelun taiteeseen itseäni perehtyneemmän kanssa. Ja se jos joku on on upeaa!

Valitettavasti lainaus kirjasta puuttuu nyt kokonaan, sillä jouduin jo palauttamaan kirjan.

Kommentit

  1. Kiva, että pidit! Minä olisin halunnut pitää. Olen pitänyt jollain tasolla kaikista Hustvedtin kirjoista (paitsi Amerikkalaisesta elegiasta) ja tämä oli minulle pettymys. Luen tieteen mieluummin tieteenä ja romaanit romaanina. Pidän kyllä haasteista, mutta tämä ei vaan innostanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kiva, kun sain lukea kiinnostavan kirjan vaikka olo oli, että entäpä jos en pidäkään ja jää kesken, vaikka motivaatio lukuun oli kova!

      Poista
  2. Jee ja jippii. Mukavaa, että en ole ainoa, joka on innostunut Säihkyvästä maailmasta. Oli kova paikka alkaa sitä lukea, kun olin kuullut etukäteen pääosin negatiivista kommentointia. Tämä nyt vaan vei niin mukanaan alaviitteineen kaikkineen, jotka samoin kuin sinä koin täydentäviksi ja tarpeellisiksi.

    Vähän sellainen kutina on, että tämä tulee olemaan ykkösenä omalla tänä vuonna luettujen listallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun lukukokemus on vielä nuori, etten osaa vielä suhteuttaa isompaan... Mutta siis minä kyllä luin suurella mielenkiinnolla koko kirjan ja koin lukemisen alaviitteineen mielekkääksi. Ehkä ennakkotietokin auttoi minua lukemaan kirjaa oikein, en tarttunut lukemaan kuvailevaa kaunoa vaan tartuin kirjaan, jonka mukana saan pohtia.

      Poista
  3. Bleue, tässä oli hirveän hyvä kansi, kirjan nimi ja tarina, mutta Siri teki tästä teoksestaan minusta lukijaepäystävällisen. Onneksi henkilö, jolle kirjan lahjoitin piti tästä.

    Olen lukenut Hustvedtilta kaiken ja vain Amerikkalainen elegia oli niin huono, että en tuonut sitä edes blogiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä ei ollut epälukijaystävällinen ja voi olla, kuten yllä pohdin, että minua auttoi ennakkotieto kirjasta, joten osasin lukea kirjaa "oikealla tavalla".
      Minulla taitaa olla Amerikkalainen elegia lukematta.

      Poista

Lähetä kommentti