Toni Morrison: Rakkaus

Lainasin kirjastosta Toni Morrisonin Rakkauden (Tammi, 2004, suomentanut Seppo Loponen), sillä ajattelin, että siinäpä kaunis kirjannimi. Sittemmin tajusin, että niin, ei ole tuo Toni Morrison mikään kevyiden kirjojen kirjoittaja, että mitähän sitä tuli taas aloitettua...


Alkukirja tahmosi. En meinannut päästä siihen kunnolla käsiksi, sillä ajatukseni olivat muutenkin sekaisin. Että tämmöisen nyt valitsin!, mietin moneen kertaan. Mutta jatkettava oli, sillä tarina alkoi kehkeytymään pikkuhiljaa ja piti otteessaan. Kirjassa oli alusta asti mukana kursiivilla kirjoitettua "yhden äänen tarinaa", joka oli myös aluksi minulle vaikealukuista, jopa irrallista.

Kirja kertoo, Morrisonille ilmeisen tyypillisesti, tummaihoisten historiaa kuvaten orjuus- ja vapausaikojen taitetta. Kirjan tarinat kuroutuvat todellakin hiljalleen yhteen ja kaikki liittyivät valtaa ja mainetta saaneeseen mieheen, jonka teot ovat, no, olleet aika värikkäät. Kirjan alusta teki vaikeaa myös se, että se on mielestäni kirjoitettu tahallisen irrationaalisesti. Kertoja pomppii ajassa ja ajatuksessaan: välillä kertojan tarina katkeaa siihen, että hän kuvailee mitä edessään näkee tai on nähnyt kerrotun tarinan aikana. Joten lukeminen on haastavaa, selkeäjärkisemmällekin. Tyylistä tulee mieleeni toinen nobelisti, Müller. Mutta kuten sanottua, tämäkin kirja kuroutuu kuin spiraalina lopulta ihan selväksi tarinaksi. Tarinassa on myös aimo annos seksuaalisuuden kuvausta ja säväyttää lopussa raakuudellaan. Kirjasta tuli mieleen hieman Armolahja, josta en välittänyt niin paljon kuin Koti ja Minun kansani, minun rakkaani kirjoista.

Tämä "spiraalimainen kirjoitustyyli" on mieleestäni aika mielenkiintoinen. Mietin, että haluaako kirjailija kuvata sillä miten vaikeiden asioiden muistelu ja käsittely lähtee usein yksittäisistä muistoista, sekavasta kokonaisuudesta mutta etenee ajan kanssa koherentimmaksi?

Ja loppujen lopuksi, kun suljin kirjan, minun täytyi taas todeta Morrisonin olevan uskomattoman taitava kirjailija, joka koukuttaa, hiljentää ja lumoaa lukijansa, vaikkei tämä tarina ollut minulle sitä parasta Morrisonia (3,5/5).


"Junior nukkui. Pää likaisella "Jeesus pelastaa" -tyynylla, muuten kietoutuneena peittoon joka toimi myös patjana. Tyyny, joululahja erään enon vaimolta joka oli löytänyt sen silloisen työnantajansa roskalaatikosta, innoitti uniin."

- Toni Morrison: Rakkaus

Kommentit

  1. Mulle Toni Morrisonin uudempi tuotanto on ollut kovin vaikeasti avautuvaa. Siksi lohduttaa kuulla, että tämä teos kumminkin alkoi sinun luennassasi avautua. Ehkä mullakin on toivoa. Herta Muellerin suhteen olen jo luovuttanut. Tosin luin häntä pari kappaletta kirjastossa englanniksi ja toimi mulle paremmin kuin suomeksi.

    Tuo spiraalimaisuus oli kiinnostava havainto. Siitä tulikin mieleen ... että pitäis taas yrittää lukea Morrisonia, josta siis kovasti pidän, mutta välillä vähänlaisesti ymmärrän. Home tarttui mukaani jostain alesta, joten vaikka sitä voisi yrittää. Tosin nyt on vähän lukujonoa vielä, kun en kirjastossa hillinnyt halujani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pysyit hyvin lähes spiraalimaisessa kirjoituksessani :D!
      Kannattaa lukea Home. Se on hyvin selkeästi etenevä, helpoin mainitsemistani omasta mielestäni. Jollakin tapaa mieleeni tuli jopa Adichiemainen tms kerronta, tämä nyt täysin fiilistelynä. Jotenkin se ympäristö jäi minulla siitä mieleen... Muller on minusta ihana haaste, on ihana kun on erilaisia kirjoja joka tilanteeseen sopien :)!
      Olet kyllä ihana, kun jaksat kommentoida tänne, näistä tulee hyvä mieli aina :).
      (vaatii kirjastopinon julkistamista!)

      Poista
    2. Piti ihan käydä laskemassa. Kirjastosta lainattuja on 9 kpl ja viime aikoina ostettuja 30!!! Kuinka niitä nyt silleen. No, Home on yksi noista 30:sta. Tutkin vielä tilastoista senkin, että olen lukenut Armolahjan ja Rakkauden (jälkimmäisen sekä englanniksi että suomeksi), mutta Home on lukematta.

      PS. Hyvää vappua!

      Poista
    3. Oihh! Kauan eläköön kirjat :D! Hieno läjä. Saisit pitää all you can read vkolopun (kuukauden?!). Itselläni se on jo haaveissa :))!
      Ps. Sitä samaa sinulle! Täällä sohvailta ja katsottiin just Argo, joka sopi Jakarandapuun jälkeisiin, vaikka näkökulma oli lähes sarkastisen eri.

      Poista
  2. Kuten Omppu, minäkään en ole päässyt oikein sisälle Morrisonin uusimpiin kirjoihin. Mutta Morrisonin tuotanto on aina lähellä sydäntäni. Rakkautta en ole lukenut ja luulen, että annan sen vielä odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkaisen sinuakin siis Kodin suhteen :). Kiitos Katja :)!

      Poista
  3. Tämä on yksi suosikkikirjoitani, vaikka minullekin ehkä ensikosketuksensa vuoksi Minun kansani, minun rakkaani on ollut se huikein Morrison-elämys. Pidin kovasti tavasta, jolla rakkautta kuvataan monesta eri näkökulmasta: Muistan erityisen vahvana kirjan koukuttavuuden, jota sinäkin kuvasit.

    Pidän siitä, että Morrison pistää lukijansakin koetukselle. Uusimmista Armolahja odottelee sopivampaa lukuhetkeä aiheen rankkuuden vuoksi, mutta uusimmasta pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiinnostava kuulla! Minulle kun tämä ei niinkään ollut ykköskirja, mutta ihan varmasti lukuajankohta vaikutti kokemukseeni. Morrison on kyllä valtavan taitava kirjailija ja jollakin ihme tavalla koukuttaa, luo taidekokemuksen ja rapsuttelee tiukkoja paikkoja ihmisyydessämme. Ja kyllä minustakin on kiva lukea välillä, useamminkin, kirjailijoita, jotka pistävät lukijansa koetukselle! Kiitos kommentistasi!

      Poista

Lähetä kommentti