lauantai 8. maaliskuuta 2014

Kirsi Kunnas: Kuun kuva meissä

Luen oikeastaan aivan naurettavan vähän aikuisrunoja siihen nähden miten läsnä se arjessani muuten on. Koska olen pienten lasten äiti, runojen lukukiintiö täyttynee ilmeisesti lastenloruista mutta alue on kuitenkin ollut jo pitkään minua kiinnostava ja mietin joskus myös liittyisinkö runopiiriin. Siis lukupiirin sijasta tai sen lisäksi. Runokokemusteni kuvaaminen on siis lapsenkengissä ja sepä taas aiheuttaa suuria vaikeuksia kirjoittaa näin julkisesti runoista, joita arvostaa kultasankollisen verran. Kirsi Kunnas on runoilijana ja taiteilijana ihminen, jota arvostan todella paljon. Olen saanut kuunnella hänen viisaita sanojaan esimerkiksi lapsen kielen kehityksestä useamman kerran ja joka kerran olen lähtenyt tilaisuudesta kiitollisena.


Kirsi Kunnas on tehnyt myös aikuisten runoja. En tiedä miten paljon näitä aikuisten runoja luetaan verraten Tiitiäisiin, mutta minusta Kunnaksen aikuisten runot ovat upeita ja äärimmäisen älykkäitä. Kuun kuva meissä runot pysäyttivät minut lähes kuukaudeksi niiden ääreen. En halunnut ahmia, vaan halusin olla, sillä jokainen runo oli yhtä tiivis ja rikas kuin siemen. Luin useimmat runot useampaa kertaan, en siksi etten tajunnut (mitä varmasti sitäkin tapahtui), vaan siksi, että näissä runoissa oli jotain maagista, joka kosketti minua. Kuun kuva meissä runot ovat hyvin naturalistisia ja luonnon aiheet, kuten myös ihmiskuvaukset, tuntuivat minulle olennaisilta. Puurunot ovat minulle usein niitä, joissa hengitetään vapaasti.

Kunnaksen sanataituruus on jotain uskomatonta. Runojen lausuminen ääneen saattaa useinkin tuoda vielä uuden vivahteen. Joissakin runoissa on myös lastenrunoista tuttua riimittelyä, mutta useimmassa ei niin suoranaisesti mielestäni ole. Silti runossa on jokin uskomaton sointi, kuin laulu, jokin joka yhdistää alun loppuun ja pyöräyttää idean spiraalimaisesti ympäri. Voi, osaisinpa jotenkin pukea kokemukseni sanoiksi, sen nämä runot ansaitsisivat, mutta kuten sanottu, olen runojen kuvailijana aivan noviisi.

Kirsi Kunnaksen runokirjat tulisi omistaa kaikki, sillä näihin todellakin haluaisin palata arjen lomassa. Ne antaisivat iloa ja lohtua. En millään haluaisi palauttaa tätä kirjaa kirjastoon. Kuun kuva meissä, miten upea nimikin! (5/5).

Osallistun tällä postauksellani Saran p.s. Rakastan kirjoja blogin Runohaasteeseen 2014. Toivon lukevani 4 runokirjaan haasteen aikana, mutta enemmän toivon oppivani muista blogeista kuinka runokokemuksista voi kirjoittaa.


**
Vinkkinä Kirjapolkuni lukijoille, että olen uudistanut lastenkirjablogini Sinisen keskitien ulkonäköä, tervetuloa myös sille puolen jos lastenkirjojen maailma yhtään kiinnostaa!
**


"Katso, puun hidas vaellus sen
elämä
kirjoitettu puuhun itseensä
(...)"

- Kirsi Kunnas: Kuun kuva meissä

4 kommenttia:

  1. Minäkin olen koettanut kurkkia muiden runobloggauksia sillä silmällä, että 'kuinkas niistä runoista oikein kirjoitetaan'. Mutta taidan kallistua sille kannalle, että ehkä runoista voi kirjoittaa kuten 'tavallisista' kirjoistakin, mitä mieleen tulee ja fiilksellä. Sinulla on tässä hieno runopostaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos! Ja kiitos että jaoit tämän kokemuksen kirjoittamisen vaikeudesta. Eiköhän me opita :)! Omalla tyylillä vaan..!

      Poista
  2. Ihana postaus ja ihana kirja! Tässähän kirjoitat runoista aivan pätevästi - turhaan pelkäät, ettetkö osaisi.

    Kunnaksen lastenrunot ovat ylittämättömiä, mutta aikuisten runoja en ole lukenut ollenkaan. Täytyy etsiä näitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ehkä se tosiaan vaan pitää kirjoitella fiiliksen mukaan vaikkei nyansseja tajuaisikaan. Eipä tässä arvioita tehdä, vain lukukokemuksia kirjaillaan...

      Ehdottomasti kannattaa, olisi kiva lukea mitä tykkäät :)!

      Poista