Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus ja Huominen on liian kaukana

Adichien Puolikas keltaista aurinkoa on ollut kirjahyllyssäni jo vuosia, sillä sain varmalta taholta siitä suosituksen, mutta en ole saanut sitä kuitenkaan luettua. Blogeissa hehkutetaan Adichieta koko ajan, niinpä tein täysin heräteostoksen ja ostin kaksi Adichieta lisää itselleni ja luin ne sitten saman tien.


Purppuranpunainen hibiskus (Otava, 2010, suom. Kristiina Savikurki) kertoo minulle tarinan nigerialaisesta, hyvin uskonnollisesta perheestä, johon kuuluu tarinan kertoja 15-vuotias Kambili, hänen isoveljensä Jaja ja heidän vanhempansa. Lasten isä on menestyksekäs mies monella alalla ja hyvin uskonnollinen (ymmärtääkseni katolinen). Muun maailman nimissä isä on rohkea vapaustaistelija, joka tekee huomattavia, pyyteettömiä lahjoituksia ja kustantaa epäoikeuksia julkituovaa lehteä. Adichien tapa kertoa on intensiivinen ja kaunis. Kerronta pomppii ajassa mutta on silti hyvin helposti seurattavaa. Kieli on jollakin tapaa kovin miellyttävää, jopa viihdyttävää, mutta samalla tarinankerronta on paljon syvempää kuin yleisesti ns. viihdekirjallisuus (toivottavasti ymmärrätte tämän nyt oikein). Luin kirjaa nautinnolla, sillä kertomus on todella mielenkiintoinen ja Adichie kuvailee nigerialaista elämää monin näkökulmin. Tämä kaikki on minulle uutta ja siten kiehtovaa. Kirja oli minulle niin hyvä, että olin äärimmäisen iloinen, että hyllyssäni odotti vielä lisää.


Ja aloitinkin lähes hibiskuksen laskettuani myös Huominen on liian kaukana teoksen (Otava, 2009, suom. Sari Karhulahti) ja olin aika pettynyt, kun tajusinkin sen olevan novellikokoelma. Sillä huomasin tykästyneeni Adichien Purppuranpunaisen hibiskuksen päähenkilöihin niin paljon, että halusin nopeasti uusia "Adichie-ystäviä"! Luin pari ensimmäistä novellia vähän hermistuneena mutta sitten loppukirja vei mennessään. Novellit ovat todella kiinnostavia jälleen kerran, henkilöhahmot on rakennettu hyvin ja tarinoiden tieto mm. Amerikkaan muuttaneista afrikkalaisista, on varsin kiinnostavaa. Tässä kirjassa on kuitenkin myös paljon samoja teemoja kuin hibiskuksessa, esimerkiksi opiskelijamellakat ja tietynlainen avioliittokulissien auki repiminen. Myös näissä novelleissa tarinat kulkevat muistellen ja välillä tulevaisuuteen kurkistaen ja se on tehty kiehtovasti ja selkeästi.

Kokoelman viimeinen novelli Härkäpäinen historoitsija kertoo ymmärtääkseni hieman erilaisesta heimosta (kansasta?) kuin muut Adichien tarinat, joissa kuitenkin esitetään millä tavalla afrikkalaisten elämässä on hyvin meille tuttuja arkiasioita, vaikkakin oman kulttuurinsa ja ympäristönsä värittämänä. Tässä viimeisessä novellissa tarina kertoo aluksi kansasta, joka elää ilman vaatteita ja kuinka sitten "länsimainen sivistys", eli uskonto, alkoi vaikuttaa "alkukantaisen" kylän tuleviin sukupolviin ja kuinka myöhemmin (nykyajassa) yksi suvun naisista etsii ja yrittää ymmärtää sukujuuriaan paremmin. Minulle tuli hyvin vahva tunne, että tämä tarina olisi jotenkin kytköksissä eniten Adichien "ikiomaan tarinaan", en tiedä mistä tunne tuli, sillä en ole koskaan lukenut Adichiesta tarkemmin millainen tausta hänellä on, mutta tämä lukukokemukseni oli kiinnostava. Voihan se olla, että kyseinen tarina olikin eniten fantasioitu kuin nämä nigerialaiset kaupunkilaispohjaiset tarinat (piti katsoa sen verran, että Adichie on Nigeriassa 1977 syntynyt).
No kuitenkin, kohta kai pitää tarttua myös siihen kehutuimpaan, eli Puolikkaaseen keltaista aurinkoa.


"Juuri Grace tuntisi itsensä myöhemmällä iällä oudon juurettomaksi palkintojensa, ystäviensä ja verrattoman ruusutarhansa keskellä ja menisi siksi Lagosin oikeustalolle muuttamaan etunimensä virallisesti Gracesta Afamefunaksi."

- Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana

Kommentit

  1. Puolikas keltaista aurinkoa on ainoa Adichien kirja, jonka olen lukenut ja rakastin sitä. Nämä kaksi esittelemääsi odottavat hyllyssäni, mutta koska sain Kotiinpalaajat lainaan, lienee syytä aloittaa siitä. Paljon hyvää odotettavaa, siis. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Kotiinpalaajat kiinnostaa kyllä kovasti. Veikkaan kyllä että olen taas löytänyt uuden "kaikki kirjat luettavan" luottokirjailijan :))! Mikä onni :)!
      Kiitos kovasti kommentista ja sielläpä ne hyllyssä sinuakin odottavat, nämäkin helmet :).

      Poista
  2. Minulla odottaa ystävältä saatuna lahjana Purppuranpunainen hibiskus hyllyssä aikaa lukea se. Sillä siis 'korkkaan' paljon kehutun kirjailijan. Ja sinäkin pidit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin korkkasin juuri sillä ja olipa ilo kun pidin! Olin nimittäin tyylilleni uskollisena hieman skeptimistinen että jos ei kolahdakaan Yhtään. Varmaan siksi Puolikaskin on odottanut hyllyssäni kauan...
      Kiitos kommentista :)!

      Poista
    2. Minäkin olen skeptinen luonne. En helposti lähde muiden suosituksiin, mutta kai se nyt on uskottava, että Adichie on jotakin suurenmoista.

      Poista
    3. No miellyttävää ainakin :).

      Poista
  3. Minua ilahduttaa erityisesti se, että pidit myös Adichien novelleista. Ne jäävät usein hänen romaaniensa varjoon. Itse pidin novellikokoelmasta kovasti ja toki myös hänen romaaneistaan. Adichie on rakkaimpia lempikirjailijoitani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkilöhahmot pureutuivat hyvin nopeasti novelleissakin. Adichie on taitava ja taitaa tosiaan nousta minunkin suosikkilistalle :)! Kiva kun kommentoit :))!

      Poista
  4. Olen lukenut Adichielta kaksi kirjaa, Puolikas keltaista aurinkoa ja Purppuranpunainen hibiskus. Ensimmäinen oli makuuni jotenkin liian poliittinen tai sitten luin kirjan väärään aikaan, toisesta taas pidin hirvittävän paljon. Aion lukea loputkin Adichien kirjat ja ehkäpä Puolikkaan vielä uudelleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai! Olipa kiinnostava kuulla Puolikkaasta tätäkin kokemusta. Voihan olla että sekin kirja tosiaan vaatii omanlaisen tilanteensa lukijalta. Itse hyvin harvoin jaksan antaa toista mahdollisuutta kirjalle jos se on kerran jäänyt haaleaksi, mutta uusintaluku kuulostaa hyvin kiinnostavalle.
      Minä taidan säästellä tuon kolmannen Adichien vähän tuonnemmaksi :).

      Poista
  5. Luin Purppuranpunaisen hibiskuksen noin vuosi sitten täysin ilman ennakkoaavistuksia. Valitsin kirjan kauniin kannen perusteella :) Mutta voi, miten ihastuinkaan Adichien kerrontaan ja henkilöihin! Hän on uusin suosikkini, ja kirjaston varausjonoissa odotan häneltä lisää luettavaa (Puolikas keltaista aurinkoa on parhaillaan ahmittavanani, siitä ei malta päästää irti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin uusia suosikkeja :)! Meillä kuulostaa olevan samoja luottokirjailijoita :). Minullaon puolikas keltaista aurinkoa hyllyssä odottelemassa, kommentistasi tuli olo että pitäisi lukea heti se!

      Poista

Lähetä kommentti