Toni Morrison: Koti

Kuulkaapas, satuinpa lukemaan hyvän kirjan. Otin kirjaston uutuushyllyltä Toni Morrisonin Koti (Tammi, 2014, oho onpas se tosiaan uusi!, suom. Seppo Loponen). Joskus jotkut kirjat vaan houkuttavat luokseen. Sillä vaikka olin aiemmin lukenut Toni Morrisonin Armolahjan, syvästi siihen pettyneenä, tartuin tähän kirjaan jollakin itselleni yllätyksellisellä mielenkiinnolla.


Juttelin juuri viikonloppuna siitä, kuinka moni palaa synnynseuduilleen jossakin vaiheessa elämässään. Että mitä sekin on? Onko se ikään kuin elämän sulkeutuva kaari, vai turvallisuuden hakua, pelkkää konkreettista taktikointia, rakkautta omiin sukujuuriin tai kotimaisemiin, vai mitä. No sattuikin, että Morrisonin kirja Koti ikään kuin koskettaa tätä teemaa aika läheltä. Tarinan juoni on lyhkäisyydessään tässä: sisarukset asuvat köyhän perheensä kanssa isoäitinsä luona. Isoveli on pikkusisko tuki ja turva. Isoveli lähtee Korean sotaan ja hieman naiivi pikkusisko elää elämäänsä vähän tuulen viemänä. Lopussa isoveli lähtee auttamaan pikkusiskoa lapsuudesta tutulla tavalla ja tarina palaa sinne mistä on lähtenytkin.

Minua jotenkin viehätti tarinan koonnin perinteisyys siinä, että se kiersi ympyrän. Mutta samaan aikaan tarinassa on varsin nykyaikainen tapa kuvata erilaisia näkökulmia ja tuottaa lukijalle ymmärrystä eri asioiden ratkaisuiden taustoista ja jopa haastaa sen, mitä kirjassa on juuri "todeksi" sanottu. Kirja ikään kuin kuvaa sen, miten yhteisen todellisuuden rakentaminen on oikeastaan mahdotonta. Se myös kertoo miten uniikkeja kertomuksia me kukin tietyssä ajassa kerromme. Olin aivan viehättynyt tästä asiasta, sillä se kosketti minua eri tavoin juuri tällä hetkellä omassa elämässäni. Kirja myös haastaa lukijan varsin vahvaan dialogiin kirjan kanssa (tästä on lopussa lainaus esimerkkinä). Upeaa.

Myös tarinan juonen kuroutuminen pikku hiljaa ja pienin yllätyksin piti mielenkiintoni koko ajan yllä. Halusin lukea joka sanan, ja jos ajatukseni harhautui, palasin sivun takaisin ja luin uudelleen. Kirja on lyhyt, 132 sivua, mutta minusta sitäkin tiiviimpi ja ytimekkäämpi. Olen usein miettinyt, että siihen pystyvät vain todella taitavat kirjoittajat ja ajattelijat: ajatusten tiiviiseen tuottamiseen, ymmärrettävällä ja mielenkiintoisella tavalla. Olen tosi iloinen, että luin Toni Morrisonin Kodin, vaikkei Armolahja aikoinaan vakuuttanutkaan. En vieläkään kokenut Morrisonin kieltä äärimmäisen poeettiseksi tai herkän kauniiksi (paitsi kirjan alkusanat olivat todella kauniit ja koskettavat!), vaan selväksi ja helppolukuisaksi, ja sen vuoksi arvokkaaksi. Jostakin syystä tämä tarina, jossa luulen päähenkilöiden ollevan afrikkalaisamerikkalaisia (tätä ei sinänsä taidettu suoraan sanoa), toi mieleeni tykkäämäni elokuvan Piiat, joka sinänsä taitaisi kuvata samoja ajankohtia varsinkin kirjan loppuosissa. Kirjassa on myös aivan ihana kuvaus jazzklubista, jonka kohdalla teki mieli syöksyä kuuntelemaan levyllinen Miles Davisia tai Ornette Colemania. Mutta koska kello läheni jo puolta yötä, mieliteko siirtyi vain uniini. Luin kirjan eilen alusta loppuun saakka, ja sekin oli ihanaa, kun sai lukea yhden päivän sisällä koko kirjan ja kuvitella sen kokonaisuuden niin yhdellä kertaa. Ah, kylläpä tästä kirjasta jäi hyvä olo.

Jos laittaisin kirjasta itselleni muistiin leikkimielisiä pisteitä, ne olisivat jopa 4/5. Ettei jopa 5/5?! Osallistun tällä  kirjalla myös Jokken mahtavaan 14 nobelistia haasteeseen. Oma realistinen nobelistien lukutavoite on noin 5 mutta katsotaan miten käy.


"Ilkeä isoäiti on jokseenkin pahinta, mitä tytöllä olla voi. Äidin kuuluu kurittaa ja komentaa, jotta tytär oppisi erottamaan oikean väärästä. Vaikka mummit ovat olleet ankaria omille lapsilleen, heidän kuuluu olla anteeksiantavia ja ystävällisiä lapsenlapsilleen. Eikö näin ole?"

- Toni Morrison: Koti (Home, 2012)

Kommentit

  1. Odotan tätä juuri englanninkielisenä Adlibriksestä. Muistan lukeneeni Morrisonilta ainakin Sinisimmät silmät, Love ja Sula, joista kaikista olen pitänyt todella paljon juuri kielen ja intensiivisen kerronnan vuoksi.
    Hienoa, että tämä kirja on lyhyt. Morrison osaa tiivistämisen taidon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmasti englanniksikin luettuna hyvä. Minun täytyy kyllä lukea lisää Morrisonin kirjoja, koska tämä kokemus oli näin hyvä. Tiivistyksen taito- kyllä, kiva kuulla, että joku muukin arvostaa tätä piirrettä :). Kiitos paljon että jaksoit taas kommentoida! Kommentit tekevät tekstini elävämmäksi, siihen tulee se keskustelu mukaan...
      Odotan mielenkiinnolla mitä sinä tästä kirjasta tykkäät :)!

      Poista
  2. Minulle Morrisonin kirjat ei sitten millään meinaa avautua (poikkeuksena "Sinisimmät silmät" ja "Minun kansani, minun rakkaani". Ertiyisesti hänen viimeisimmistä teoksistaan en ole saanut oikein kiinni, olen sitten lukenut suomeksi tai englanniksi. Pitää varmaan tätä "Kotia" jossain vaiheessa yrittää. Alkaa vaan olla vähän kammo Morrisonin kirjoja kohtaan. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että hän on aivan loistava kirjailija. Kohdallani vika on lukijassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Minun kansani kirja pitää kyllä joskus lukea.
      Hyvä kuulla, että joku muukaan ei älynnyt Armolahjan päälle. Rohkaisen kyllä kokeilemaan silti Kotia :)! Kiitos kun kommentoit!

      Poista
  3. Hieno bleue :)

    Morrison on minunkin listoillani ja keväällä olisi tarkoitus blogata, tästä kuitenkaan en.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti