Colm Tóibín: Äitejä ja poikia

Ostin Colm Tóibínin Äitejä ja poikia (Tammi, 2013, suom. Kaijamari Sivill) itselleni joululahjaksi, sillä pidin hänen aiemmin suomennetusta Brooklynista aika paljon ja se jätti minuun yllättävän voimakkaan muistijäljen. Kirjailijan tyyli kirjoittaa on jotenkin niin kaunista ja sujuvaa. Lisäksi voisin taas mainita, että blogeissa varsinkin Lumiomenan kirjoitus varmisti suunnitelmani.


Eikä kaduta. Sillä tämä novellikokelma on hieno kirja, hyvin kokoon kursittu ja voisin kuvitella palaavani siihen myöhemminkin. Novelleissa kerrotaan poikien kasvusta, joihin usein äiditkin mukaan kuuluvat. Tarinat eivät lainkaan ole tavan tallausta, vaan mukaan kuuluu erityisempiäkin elämänpolkuja. Kirjaa lukiessani mietinkin, että niinhän se elämä menee, että lopulta kaikkien oma elämänpolku voisi olla kirjan arvoinen, eikä sinänsä ole tavan tallauspolulla kenties koskaan.

Tóibínin novellit loppuivat usein avoimesti, mikä on usein minulle ongelma. En pidä kovinkaan paljon edes elokuvista, joissa ei ole selvää loppua. Aloin miettiä mistä tämä johtuu. Keksinko mielikuvituksissani liian monta vaihtoehtoa, vaikka haluaisin vain yhden? Keksinkö aina vain negatiivisen lopun vai vain positiivisen? Vai enkö keksi loppua lainkaan ja jään tyhjän päälle? Yllättäin tässä kirjassa novellien avoimuus ei sinänsä haitannut kuin ehkä viimeisessä pitemmässä novellissa Pitkä talvi, jossa perheen äiti häviää. Jotenkin tähän minä niin toivoin päätöstä, että kurkin jopa etukäteen jos silmäni "vahingossa" löytäisivät vastauksen. Kirjan loputtua mietinkin, oliko novelleissa kuitenkin joku metaforinen loppu, jota en älynnyt etsiä, tai halunnut ymmärtää. En tiedä. Mutta hyvä kirja oli. (4/5). Ja luen taatusti lisää Tóibínin kirjoja. Ne vievät minut ihanasti uusiomatkalle Irlantiin, tinapillin soittoon.

Ja minulla on ongelma, en ollenkaan tiedä mihin kirjaan seuraavaksi tartun. Olen jo päivän tätä miettinyt.


"Tänä vuonna ei tule talvea", isä oli sanonut edellisenä iltana ruokapöydässä, "papit ilmoittivat että se on palkinto jatkuvista rukouksista ja naapureille osoitetusta ystävällisyydestä."

Colm Tóibín: Äitejä ja poikia

Kommentit

  1. Tämä on lukulistallani. Kiinnostaa kovasti irlantilaisuutensa ja otsikkonsa takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, samat asiat koskettivat minuakin. Vaikka toisaalta tarinat eivät olleet niin seesteisiä kuin oletin :).

      Poista
  2. Pidin jo Tóibínin Brroklynistä paljon. Tämä novellikokoelma on tosi, tosi hyvä. Pitkän talven tosin olisin halunnut lukea pidempänä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä olisi kyllä saanut ihan kirjan. Loppukin oli tosiaan avoin ja henkilöhahmoihin alkoi päästä juuri hyvin sisään...
      Brooklyn oli kyllä myös hyvä. Lisää, lisää!

      Poista

Lähetä kommentti