Hanna Hauru: Liian pienet sandaalit

Jatkoin viime viikolla hurahtamistani Hanna Hauruun. Ensimmäisiä novelleja lukiessani luulin jo löytäneeni Haurun kirjan, josta en niin välittäisi. Mutta miten väärässä olinkaan. Liian pienet sandaalit (Like, 2010, kirjastolaina) kertoo tarinoita suomalaisista naisista.


Ja vaikka "tarinoita suomalaisista naisista" voisi kuulostaa laimealta ja yhtä tylsältä kuin maastohiihtokisa televisiolähetyksenä (pahoittelen), niin Hanna Hauru tekee sen toisin. Novelleissa kuvataan naisia, jotka ovat karvaisia, rinnattomia, syövän latistamia, hieltä haisevia, kauniita, yksinkertaisia ja lihavia. Jokaisessa tarinassa ikään kuin käsitellään jotain aihepiiriä, joka voi olla kantajalleen henkilökohtaisesti kipeä. Tarinoissa on muihin lukemiini Haurun kirjoihin verrattuna huomattavasti enemmän huumoria, vaikka yhtä aikaa kuvaukset ovat tarkkakatseisen kipeitä ja koskettavia. Hanna Hauru taitaa kummankin mielestäni aidosti ja luonnollisella tavalla. Vaikka novelleissa ei välillä kirosanojakaan kaihdeta, kaikki tuo rääviyskin tehdään silti minulle hyvän maun rajoissa, menemättä sille yleiselle hassunhauskojen kirjojen maastolle, jossa kirjoitus muuttuu ennalta-arvattavaksi ja ärsyttäväksi. Liian pienet sandaalit sai minut ajattelemaan naiseutta ja itseäni naisena, myös poikkeavuuksiani perinteisistä kauneusihanteista. Haurun tapa kirjoittaa arkisista hetkistä, kuten saunakuvaukset, ovat myös avanneet itselläni erilaisia muistikuvia ja jopa tuoksuja. Nämä ovat minulle antavia ja ihania kokemuksia. Hauru ikään kuin avaa muistinilokeroita ja laittaa ajatuksiani kulkemaan varsin arkitasolla mutta tietyllä tapaa myös sukupolvien välisissä aatteissa. (4/5)

Näkisin hyvin mielellään nämä novellit teatterissa, onkohan Haurua saatu koskaan teatterilavoille? Kyllä olisi aika. Saattaisin minäkin, suomalaiseen teatteriin varsin tympiintynyt ihminen, lähteä ihan varta vasten katsomaan.

Ja nyt tulee haaste: lukekaa Haurua. Väitän, että Hanna Hauru on yksi aikamme tärkeimpiä kotimaisia kirjailijoita ja suomalaisuuden kuvaajia. On taito kirjoittaa lyhyesti jotain näin arkista ja yhtä aikaa valtavan tärkeää. Ja miten kauniilla kielellä! Osoitan haasteen varsinkin Kirjakolle ruispeltoon.


"Siinä ku saunatuvassa kuivasin ittiäni ni mulla alko tosissaan korpeemaan tämä tämmöinen naisen elämä. "Perkele!" aattelin ja äkkiä laitoin pyyhkeestä turpaanin päähän."

- Hanna Hauru: Liian pienet sandaalit

Kommentit

  1. Enpäs ookaan aikoihin lukenut. Joskus nuorena varsana kirjoitin Hannasta. No mutta hups tää lipes nyt työn puolelle heti eka kommentoinnilla. No terkut tänne blogiin nyt kuiteskin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups vaan ja kiitos terkuista :)! Kiva kun piipahdit :)!

      Poista

Lähetä kommentti