perjantai 22. marraskuuta 2013

Alexander McCall Smith: Häähumua lauantaina

Tämä kirjoitus on kirjoitettu tortaina 15. elokuuta 2013 ja liitetty Kirjapolkuihini 11.2013.


Kuten viimeksi elvistelin, olen keksinyt hyvän tasapainon lukea Mma Ramotswea kirjan per vuosi. Mutta koska elvistelyt ovat tehty rikottaviksi, lainasin toisen Mma Ramotswen tälle kesälle. Koska kuka voisikaan vastustaa kirjannimeä Häähuumaa lauantaina? Todennäköisesti juuri minä, koska en ole sinänsä hääihminen, vaikka ehkä iän myötä jotain pehmenemisen merkkejä onkin ollut havaittavissa, mutta koska tämä uusin Ramotswe käveli minua viettelevästi vastaan kirjaston uutuushyllyllä, enhän minä sitä rassukkaa osannnut sinne jättää. En, ja kiilasipa tuo mielenkiintoni afrikkalaiseen häähumuun siinä määrin, että kirja meni oitis lukupinoni päälimmäiseksi.


Kirjassa siis Mma Ramotswen sihteeri Mma Makutsi valmistelee häitään sulhasensa kanssa ja samalla kirjassa kuvaillaan botswanalaisia tapoja naimisiinmenoon liittyen. Vaikka suomalaisetkin juhlivat häitään melko mittavasti, on botswanalaisten juhlinta vielä hieman eri sfääreissä. Samaan aikaan Mma Ramotswe tutkii outoja karjasurmia ja näkee haamun- nimittäin oman pienen valkoisen pakettiautonsa haamun.

Vaikka kesän toisen Ramotswen lukeminen olikin yhtä hidasta kuin arvelinkin sen olevan, yllättäin tämä salapoliisijuoni tuntuikin tällä kertaa hieman mielekkäämmältä kuin monissa muissa kirjoissa, en tiedä miksi. Myös hääteema oli kiinnostava, koska olen kyllä tykännyt näistä kirjoista juuri sen takia, että ne kertovat minulle afrikkalaisista tavoista ja kulttuurista. Kirjan kulku on leppoisan hyväntuulista, kuten aina, mutta jostakin syystä tämä kirja ehkä nousi joitakin muita McCall Smithin Mma Ramotswe kirjoja paremmaksi. Outoa. Jos kirjalle nyt etsiskelisi pisteitä, olisi se vahva 3, vaikkapa 3+/5. Ai niin ja asia, mikä minua kiehtoo näissä kirjoissa on se, miten jotenkin simppelin ihanasti Mma Ramotswe aina tuumailee maailmasta. Siinä on jotain hyvin yksinkertaista, jopa naiivia, mutta samalla sangen älykästä, suvaitsevaa ja tarkkakatseista. Ihailtavaa.

Kaksi kuvaa kirjasta paljastaa myös toisen asian. Olen nimittäin kaivanut neulepuikot esiin. Syksyllä aloitamme appsin kanssa tanssijumpan ja eikös pienellä tanssijalla pidä ollakin pienen pienet säärystimet, että nilkat pysyvät lämpimänä? No sitähän minäkin!


"Kyllä, meilläkin on vain yksi sydän, mutta kun ihminen varttuu, sydän kasvaa suuremmaksi. Lapsi voi rakastaa vain yhtä tai kahta asiaa, aikuiset taas rakastavat niin monia asioita."
"Kuten esimerkiksi?"
Mma Ramotswe hymyili. "Botswanaa. Sadetta. Karjaa. Ystäviä. Omia lapsiamme. Edesmenneitä sukulaisiamme. Palavasta puusta nousevaa savuntuoksua aamuisin. Rooibosteetä..."

- Alexander McCall Smith: Häähuumaa lauantaina (Otava, 2013, suomentanut Päivi Pouttu-Delière)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti